Varikko tarjosi kilokaupalla rautaa (artikkelin kuva liittyy kirjoituksen tapahtumapaikkaan)
Jo alunperin otsikossa oli lievää liioittelun makua, ja/tai ironian. Raudan makua oli tälläkin kertaa, kun etsintäpartio suuntasi kuumana keskiviikkoiltana vanhalle Mytäjäisten veturivarikolle, joka on vielä osittain toistaiseksi rautatietoimintojen käytössä. Paikka valittiin siitä syystä, että koko alue tullaan mylläämään lähiaikoina, kun maa vaihtaa paikkaa ympäristösyistä. Käsillä oli viimeiset hetket autenttisessa rautatiemiljöössä.
Kaksihenkinen ryhmä, johon kuului Markus-Setä ja Pekka, virittelivät välineet tallin kupeessa, vissyä nautiskellen, odottaen suurta löytämisen riemua. Mutta. Kun Garret (tuttavallisesti Kari) saatiin toimintakuntoon, se tuntui olevan erittäin kiinnostunut maanpinnassa olevasta rautatavarasta (nauloista yms. ?), paljon muuta ei ollut tarjolla… Kari hoiti hommansa, mutta jo alkuun hohto oli himmentynyt suurista löydöistä.
Illan edetessä paikalle kurvasi Chisu, jonka käyräsarvinen polkupyörä vuosikymmenten takaa herätti enemmän mielenkiintoa – etenkin pyörän linjakkuus – kuin auringonlaskun aarteenetsintä. Kävi mielessä että pyörän olisi voinut haudata ja sitten ”löytää”, olisimme voineet kokea sitä monesti painotettua löytämisen riemua. Näin ei kuitenkaan toimittu vaan pian oli jo aika laittaa pillit pussiin.
Aivan oman mausteensa toi muutama asiasta kiinnostunut rautatieharrastaja, jotka spekuloivat löytöjä sekä mahdollisesti sitä mitä ei löydettäisi. Lopulta puheet painottuivatkin jälkimmäiseen, sillä illan saldo oli kaksi ratanaulaa (joista toinen löytyi silmillä), jonkinlaisen rautatiekaluston yliajama Volvo (tai osa siitä) sekä jotain muuta epäkiinnostavaa romua, mm. pullonkorkkeja.
Totesimme laihan saaliin äärellä että alueen historialliset (pinta)kerrokset olivat pyyhitty vuosikymmenten aikana suoritetuissa muutostöissä, joten ainakaan pinnallisesti tarkasteltuna maaperä oli varsin aarreköyhää. Paikka ei ollutkaan niin kihelmöivä kuin ounastelimme, mutta tämän virhearvion laitoimme kokemattomuuden piikkiin.
Näillä saavutuksilla sitä Nobelia ei ole luvassa, mutta D-vitamiina saatiin senkin edestä.
Illan kohokohta oli se kun kaksi rautatieharrastajien omistamaa vaseliinitynnyriä vaihtoi omistajaa.
Sarjan osa 1
