Jukka Hakala rakensi itselleen pyörän, jollaista ei marketeista löydä. Tai oikeastaan mistään. Miten ja miksi kaikki tapahtui? Antaa Jukan itse kertoa.

– Pyörän nimi on yksinkertaisesti korkeepyörä! 2003 Olin Köpiksessä (Kööpenhamina. Toim. huom.) K-Town festareilla ja sielä oli semmonen työpaja missä yks hollantilainen kaveri rakensi pari tällästä. Näitä pyörii pääsi festarikansa sitten koittaan ja jäin samantien koukkuun, piti saada oma heti. Tietääkseni tällä konseptilla ekat pyörät on väsätty Christianian vapaakaupungissa Kööpenhaminassa joskus 70-luvun alkupuolella

Tossa pyörässähän on siis yhdistettynä kaks pyörää, miesten ja naisten pyörä lisäks siinä on viäl vähä kolmatta pyörää että sen sai toimivaks kokonaisuudeks. Toi alin runko on roskiksesta, toi mummopyöränrunko tos päällä, on pyörä, jonka sain aikoinani ajettua katki ja sit ne loputki osat on kierrätystä… Mistään ei olla maksettu mitään, kustannuksia oli lähinnä muutama hitsauspuikko ja purkki maalia. Mulla kävi varmaan kauhee säkä tota rakentaessa koska siitä tuli vaan heti kerrasta toimiva konsepti, vähän mallailin niitä runkoja ja kattoin että ”jos ketjut menis vaikka tosta”, hitsasin pyörät vähän eri linjaan eli jos takaa kattoo niin huomaa et se on vähä venkula. Mut ei se haittaa, se on niin pientä. Vähä aikaa ku sillä ajeli nii huomas tietty pikkupuutteita, niinku esim. alkuun sinne oli tosi vaikeeta päästä ylös ajaan, mut teki siihe semmosen nousutapin niin nyt se on helpompaa ku normaalin pyörän päälle nousu. Vaatii tietty vähä opettelua. Siihen aikaa mulla oli joku hirvee jenkkiautobuumi päällä vaikka en oo ikinä niistä vehkeistä välittänytkään! Mut otin noita rakenteluvaikutteita tuolta ajalta kun Amerikan-autot näytti enemmän raketeilta kun autoilta. Yks kerta kaverin tallilla tuli villi idea et pitäähän tohon siipi saada ja niin 15 min väsäyksellä siihen tein tollasen komeen takavalosiiven, ja tuplavalotki. Se oli kova juttu siinä 50-60-luvun taitteessa ja tollaset lyhdyt jostain löytyki. Roskiksesta löyty viäl tollanen vanha rekkarikilpikin ja olihan sekin siihen pakko ruuvata. Kaks viikkoo meni ku mä tulin sieltä Tanskasta ja mullaki oli tommonen.

Mulla oli vähä siihen aikaan ku tein ton pyörän sellanen meininki että ihmiset viettää turhaa tylsää ja turvallista elämää ja toi pyörä nyt oli yks tapa herätellä niitä, ettei kaikkee tarvi tehdä niinku muut tekee, vaan että voi tehdä mitä huvittaa eikä tarvi kuunnella mitä toiset sanoo. Ja myös polkupyöräilyn arvostus on kyllä musta aika pohjalukemissa. Kaikilla on hienot uudet fillarit, mut missä ne kaikki ajaa niillä? Pyörii ei näy juuri missään. Sillon ku mä sain tän valmiiks ajoin vain ja ainoastaan tällä pyörällä kaks kesää, asuin silloin Tampereella, ja mainittakoon että pyöräilin tuohon aikaan päivittäin n. 30 km. Olin jo aikaisemmin tullut huomatuksi pyöräilevänä hahmona Tampereen seudulla mutta tää pyörä oli ikään kuin vielä enemmän että ”kyllä polkupyörillä voi ajaa ja se on mahdollista” . Tällä pyörällä ajoin vielä normaalii enemmän koska se on hauskaa ja aika jännittävääkin eikä totisesti ainakaan tylsää.

Ihmiset ottaa tän kyl aina hienosti vastaan ja tulee kehumaan tätä ja kyselevät miten tällä uskaltaa ajaa ja kuinka pysyt pystyssä ym. sellasta. Sosiaalinen täytyy jaksaa olla tai ton voi jättää kotio. Ostotarjouksiakin on tullut, mutta on olleet kuiteski niin matalii tai sitten tää olis vaan päätynyt jonku patun talliin pölyttymään. Semmoset olis sitte varmaan brassaillu tällä naapureilleen tai jotain. Sen takii ei oo kiinnostanu myydä. Ulkonäöstään huolimatta tää pyörä on tehty ajettavaks, eikä hyödytä ketään jossei sitä käytetä. Kaiken aikaa tällä ajaessa pääsee valokuviin ja videoille, joskus ihmiset voi unohtaa hyvätkin tavat ja olettaa että poseeraisin niille jonain sirkuspellenä HUOH! Kerran yks äijä kolhi mersuansa liikenteenjakajaan kun se ajaessaan kuvas mua kännykällään. Ja salaisia ihailijoitakin on ilmaantunut ku tällä pyörällä oon hurjastellut, kerran baarista tullessa oli ”rakkauskirje” pyörässä kiinni. Monesti on pelotanut että poliisit nappais ku tällä on ajanut, mut onneks poliisitkin ymmärtää hyvän meiningin päälle ja nekin on monet kerrat näyttänyt peukalojaan hyväksynnäks ohiajaessaan. Tää on nyt eka kesä tällä pyörällä Lahdessa ja kaikki alkaa kuin alusta täällä, ihmiset ei oo viä tottuneet tohon pyörään, mut reaktiot on kyllä ihan samanlaisii kun aiemmin koetutkin.

En tiiä sit pitääkö ihmiset hulluna vai tyhmänä ku tälläsellä vehkeellä ajan, ei sillä oikeastaan väliä kun se nyt vaan on ihan älyttömän kivaa ajaa tällä. Väistellessä liikennemerkkejä ettei lyö paatänsä niihin ja ajaessa niin lujaa ku tällä pääsee, ja veren adrenaliinipitoisuuksien noustessa ennenäkemättömille tasoille, niin kaikki tää yhdessä tekee arkipäivän polkupyöräilystäkin jännittävää ja sellaista että tuskin malttaa odottaa että pääsee taas ajaan.