Kotiseudullamme tai laajemmin kulttuurissamme esiintyv\u00e4t tavat, tottumukset, arvostukset ja jopa uskomukset ovat se liima, joka muodostaa identiteetin johon koemme samaistumista. Historialliset tapahtumat, tutut symbolit ja henkil\u00f6t asettuvat tunnistettavaan viitekehykseen. Sek\u00e4\u00e4n ei ole mielest\u00e4ni oleellista, l\u00f6ytyyk\u00f6 asioille historialliset faktat tai perustuvatko ne kenties mytologiaan, molemmat ovat yht\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 oman kulttuurin luomisessa ja tunnistamisessa: mit\u00e4 on jokin kulttuuri, mist\u00e4 se muodostuu? Karkeasti yleist\u00e4v\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaan tietyn ryhm\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 muodostuu yhteisymm\u00e4rrys siit\u00e4 jotain \u201cmit\u00e4 on (esimerkiksi) lahtelaista tai mik\u00e4 on ei-lahtelaista\u201d.\u00a0 Itse koen kulttuurin syntyv\u00e4n yhteisest\u00e4 kokemuksesta ja yhteisen kokemisesta.<\/p>\n
Toisaalta kulttuuri el\u00e4\u00e4 ja muokkautuu. Turhan usein vaivumme romanttiseen vanhan kaipuuseen ja alamme kaivata menneisyydest\u00e4 asioista, jotka nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4yttyv\u00e4t idyllisilt\u00e4 tai joita ei ehk\u00e4 koskaan ollutkaan. Toisaalta se voi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kriitiikki\u00e4, ja osoitus kyvyst\u00e4 tarkastella asioita (j\u00e4lkiviisaana), toistamatta toivottavasti niit\u00e4 virheit\u00e4 mit\u00e4 kenties on tehty. Sukupolvet kokevat asiat eri tavalla, mutta silti n\u00e4en, ett\u00e4 ne ovat \u201cvain\u201d on osa pitk\u00e4aikaista kulttuurihistoriaa.<\/span><\/p>\n Kulttuuri rakentuu on vuorovaikuksesta. Suomalaiset (kansallis)taiteilijatkin hakivat Europpasta 1800-luvulla vaikutteita ja samalla heiss\u00e4 kasvoi ymm\u00e4rrys Suomesta omana kansana muiden eurooppalaistem kansallisvaltioiden rinnalla. Pohdinta mit\u00e4 on suomalaisuus, mist\u00e4 asioista koostuu kansallinen identiteetti, loi pohjaa kansallistunteelle ja itsen\u00e4istymiselle.<\/p>\n Kotiseutuhaikailuun on helppo ly\u00f6d\u00e4 nurkkakuntaisuuden leima.<\/span><\/p>\n Olen kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kotiseudun tunteminen ja tunnustaminen, on omien juuriemme tuntemista historian virrassa ja samalla se on osa meit\u00e4, meid\u00e4n min\u00e4-kuvamme muodostumista. Juuret voivat k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 perhett\u00e4, esivanhempia, syntym\u00e4- ja asuinpaikkaa, kotiseutua tai kansankuntaa.<\/p>\n Yht\u00e4 lailla oman kulttuuriin tunteminen ja sit\u00e4 kautta vaikkapa oman paikkakunnan vaiheiden asettami<\/span>nen laajempiin yhteiskunnallisiin ja\u00a0globaaleihin, auttaa hahmottaan\u00a0suurempia yhteiskunnallisia tapahtumia ja syy-seurausketjuja.<\/p>\n Samalla oman kulttuurin kriittinenkin arvointi auttaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n\u00a0 muidenkin kulttuurien omaispiirteit\u00e4 eli mitk\u00e4 asiat erottavat kulttuurit toisistaan sek\u00e4 auttaa toivottavasti arvostamaan todellakin niit\u00e4 asioita, jotka ovat kulttuurissamme ja kulttuuripiiriss\u00e4mme s\u00e4ilytt\u00e4misen arvoista, riippumatta aikaan sidotuista ideologisista muotioikuista.<\/p>\n Kotiseututy\u00f6n kautta voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kest\u00e4vi\u00e4 arvoja, jotka hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t mahdollisimman monia my\u00f6s tulevaisuudessa. Se on mielest\u00e4ni parasta sivistyksellist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Korkeakadun kerrostaloa purkamassa alkusyksyst\u00e4 2015.<\/p><\/div>\n Lahtelaista tottakai\u00a0<\/strong><\/p>\n Kotiseutu harrastuksena on juuri niin laaja, kuin sen itse haluaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Muutamin esimerkein kerron omasta kokemuksesta, miten ty\u00f6n kautta voi asettaa historialliset tapahtumat ja k\u00e4sitteet osaksi lahtelaisuutta. T\u00e4ll\u00e4 tavoin itselleni on avautunut uusia tapoja hahmottaa kotiseutuni eri puolia. Lis\u00e4ksi ne ovat syvent\u00e4neet omaa kotiseututietouttani ja -arvostustani.<\/p>\n Sen yksityiskohtaisemmin en kuitenkaan halua tuoda julki toimek-siantajiani, ty\u00f6nantajiani tai muita ty\u00f6sopimuksiin liittyneit\u00e4 tahoja, ellei niill\u00e4 jotain merkityst\u00e4 aiheeseen liittyen tai se on jo yleisesti tiedossa. Kerron niist\u00e4 paikoista, jotka tuntuvat olevan kiinnostavina osina lahtelaista historiaa ja k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4.<\/p>\n Mainosalalta puusep\u00e4ksi<\/strong><\/p>\n Ensimm\u00e4inen tutkintoni valmistui vuonna 1999 Lahden Kauppaoppilaitoksesta. Samoihin aikoihin is\u00e4ni oli aloittanut oman mainostoimiston, joka oli monellakin tapaa hy\u00f6dyksi my\u00f6s itselleni ja josta olen edelleen kiitollinen. Suoritin siell\u00e4 mainosalaan liittyv\u00e4n tutkinnon 2000-luvun ensimm\u00e4isen vuosikymmenen puoliv\u00e4liss\u00e4 oppisopimuksella.<\/p>\n Lis\u00e4ksi saman vuosikymmen puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen toimin yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4, jonka toimintaan kuului Rautatienkadulla Tulipy\u00f6r\u00e4 Shop -niminen kivijalkakauppa. Nimen innoittajan toimi tietenkin kaupunkimme vaakuna. Er\u00e4\u00e4n kerran liikkeess\u00e4 k\u00e4ynyt pariskunta kertoikin, ett\u00e4 Lahdessa oli ollut samanniminen ravintoa silloisessa Lasipalatsissa Rauhankadulla joskus 1960-luvulla.<\/p>\n Oma liikkeemme kuitenkin keskittyi vaate- ja levymyyntiin sek\u00e4 tarjoamaan levy-yhti\u00f6- ja ohjelmatoimistopalveluita. Kauppiaana toimiesssa sain samalla kokemusta my\u00f6s kau-pungin keskustan toimivuudesta yritt\u00e4j\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Jo silloiset havainnot ostamisen psykologiaan ja kaupungin katurakenteisiin saivat kannattamaan Rautatienkadun muuttamista k\u00e4velykaduksi.<\/p>\n Rautatieharrastuksen my\u00f6t\u00e4 innostuin my\u00f6s k\u00e4dent\u00f6ist\u00e4: Lahden Rautatieharrastajien museojunakaluston kunnostamisesta. Lahden vaakunan \u201cvelvoittamana\u201d innostuin vaalimaan lahtelaista rautatiekulttuuria. Rautateist\u00e4 olin kiinnostunut kuulemma syntym\u00e4st\u00e4 asti.<\/p>\n Kunnostuspuuhat antoivat sys\u00e4yksen harkitsemaan kokonaan uutta ammattia. Aikuisena suoritettu ammatinvaihto puusep\u00e4ksi k\u00e4vi muutamassa vuodessa. Tosin puusep\u00e4n t\u00f6it\u00e4 en ole juurikaan tehnyt, lukuunottamatta kahta lyhytt\u00e4 jaksoa, toisen er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kalustetehtaassa\u00a0 ja toinen Iskun tehtaalla. Tietysti on ollut hienoa olla osana sit\u00e4 jatkumoa puuseppien kaupungissa.<\/p>\n Omaan osaamista pyrin yll\u00e4pit\u00e4-m\u00e4\u00e4n oman kalusteprojektin kautta, jota olen ty\u00f6st\u00e4nyt jo pari vuotta. Wellamo-opiston lyhytkurssit ovat olleet tarpeen, sill\u00e4 omia ty\u00f6sken-telytiloja ei ole.<\/p>\n Puusep\u00e4ksi valmistumisen j\u00e4lkeen tein p\u00e4\u00e4asiassa rakennust\u00f6it\u00e4, Lahdessa ja Hyvink\u00e4\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 Helsin-giss\u00e4, jossa ty\u00f6maa sijaitsi Kampin S\u00e4hk\u00f6talossa. Ty\u00f6n edistymist\u00e4 seurasivat my\u00f6s Alvar Aalto -s\u00e4\u00e4ti\u00f6n edustajat. Kiinnostava projekti kaiken kaikkiaan, jossa tulivat tutuiksi (pinnallisesti) kulttuurihistoriallisen kohteen korjaus ja siihen liittyv\u00e4t haasteet.<\/p>\n Rakennusalalle<\/strong><\/p>\n Ty\u00f6llistymismahdollisuudet rakennusalalla olivat paremmat kuin puusep\u00e4nteollisuudessan. Niinp\u00e4 suoritin talonrakennuksen perustutkinnon ajallisesti kahdessa osassa. Ensimm\u00e4i-sess\u00e4 vaiheessa suoritin harjoittelun v\u00e4lisein\u00e4firmassa ja lyhyess\u00e4 ajassa olin ty\u00f6mailla Kouvolassa, H\u00e4meenlinnassa ja Vantaalla.<\/p>\n Lahdessa p\u00e4\u00e4sin vesikattot\u00f6ihin torin vieress\u00e4 olevaan rakennukseen. Kes\u00e4iset kaupunkimaisemat olivat hienot ja sivusilm\u00e4ll\u00e4 pystyin seuramaan historiallisten torikaivausten etenemist\u00e4. Katolle ei yksityiskohtia tietenk\u00e4\u00e4n n\u00e4kynyt, mutta mielen-kiintoinen perspektiivi antoi t\u00f6iden etenemisest\u00e4 toisenlaisen kuvakulman kuin se olisi ollut maan tasolla.<\/p>\n Loput tutkinnon n\u00e4yt\u00f6t suoritin lahtelaisella pientaloty\u00f6maalla.\u00a0Talon rakentamisen lis\u00e4ksi tutuksi tuli lahtelainen byrokratia liittyen mm. kunnallistekniikkaan ja raken-tamiseen ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4. Toki talokin valmistui.<\/p>\n Kattot\u00f6ist\u00e4 mainittakoon Onnelantien ty\u00f6maa. Vuonna 2011 Onnelantielt\u00e4 puretun kolmen 1970-80-luvun taitteessa valmistuneen talon tilalle rakennettiin nykyaikainen palvelutalo talvipuutarhoineen.<\/p>\n Maisemat olivat t\u00e4ll\u00e4kin kertaa\u00a0 todella komeat, kun p\u00e4\u00e4sin kattohommiin. Katolta levitt\u00e4ytyiv\u00e4t hienot n\u00e4kym\u00e4t Salpaussel\u00e4n molemmin puolin. Auringonnousut Lahdessa tallentuivat kameralle.<\/p>\n Lahtihan tunnetaan maailmalla urheilukaupunkina ja Salpaussel\u00e4n kisoistaan. Itse sain olla osana tuota historiaa, kun p\u00e4\u00e4sin ty\u00f6komennukselle kahdesti urheilukeskukseen.<\/p>\n Ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla toissavuoden kes\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4 oli stadionin katsomon rakenteisiin liittyvi\u00e4 ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4. Kattorakenteita oli tuettava, sill\u00e4 ei ollut tiedossa miss\u00e4 kunnossa kantava ter\u00e4sbetoni oli. T\u00e4h\u00e4n liittyen oli teht\u00e4v\u00e4 tuentat\u00f6it\u00e4 ja siihen liittyvi\u00e4 toimenpiteit\u00e4 vesikatolla, sis\u00e4ll\u00e4 alakatoille. \u201cPalasin\u201d urheilukeskukseen viime vuoden joulukuussa, tarkemmin sanottuna hypp\u00e4rim\u00e4kien kunnostukseen ja siin\u00e4 sivussa ihailemaan my\u00f6s maisemia (taas). Suurin osa ty\u00f6ajasta meni kirjaimellisesti montussa (maauimalan altaassa), johon kuuluivat isonm\u00e4en alastulom\u00e4en viimeistelyty\u00f6t.<\/p>\n Hienoja n\u00e4kymi\u00e4 tarjosivat isonm\u00e4en vauhtim\u00e4keen liittyv\u00e4t ty\u00f6t. M\u00e4ess\u00e4 tulikin otettua muutama porrasaskel.<\/p>\n Ty\u00f6nteossa tuntui olevan (ainakin jossain kohdin) suurta lahtelaista \u201curheilujuhlan\u201d tuntua. Onnekkaana lahtelaisena sain taas olla osana historiallisiin tapahtumiin liittyviss\u00e4 paikoissa. En tied\u00e4, ajatteliko kovin moni ty\u00f6kaveri noin, mutta ainakin itselle mieluisia ty\u00f6maita.<\/p>\n L\u00e4heisess\u00e4 kontaktissa kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n olin taasen Lahden konserttitalon saneerauksen ja purkut\u00f6iden kautta. Taloon tehtiinkin perusteellinen korjaus ja oma roolini l\u00e4hinn\u00e4 rajoittui vanhan purkamiseen: Harva voi sanoa olleensa konserttitalon yhdess\u00e4 savupiipussa.<\/span><\/p>\n Rakennuksessa, vanhassa ja uu-disosassa t\u00e4ytyi tietenkin k\u00e4yd\u00e4 katsastamassa paikkoja. Katolta avautui j\u00e4lleen hieno kaupunkimaisema keskustaan ja j\u00e4rven suuntaan.<\/p>\n Rakennus- ja purkut\u00f6iden ohella, p\u00e4\u00e4sin \u201ctutustumaan\u201d my\u00f6s me-tallialalle. Ty\u00f6skentelin hetken lahtelaisessa yrityksess\u00e4, joka val-misti vientiin teollisuuden pesukoneita ja -linjastoja. Metallity\u00f6t olivat minulle uusi aluevaltaus. Vaikka ty\u00f6 koostui l\u00e4hinn\u00e4 kokoonpanosta, niin se auttoi avaamaan uusia n\u00e4k\u00f6kulmia paikallisen teollisuuden merkityksest\u00e4, ammattitaidosta ja osaamisesta.<\/span><\/p>\n Purkua ja murskaamista<\/strong><\/p>\n Korkeakadulla, Niemenkadun varrelta purettiin syksyll\u00e4 2015 kerrostalo, jossa oli vanhusten asumista. Ensi alkuun talosta oli purettava mm. kaikki puuaines k\u00e4sin, ja loput hoidettaisiin koneilla. K\u00e4vimme purkurautojen kanssa kaikki talon seitsem\u00e4n kerroksen asunnot l\u00e4pi.<\/p>\n Mielenkiintoista oli, ett\u00e4 tontilta kaivettiin runsaasti erikokoista kiskoa. Sille on varmasti hyv\u00e4 syy, sijaitsihan se aivan teollisuusalueen ja rautatien vieress\u00e4, Niemest\u00e4 keskustaan johtaneen radan likell\u00e4.<\/p>\n Valmistuttuaan (n. 1970-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4) rakennus oli aikanaan moderni, mutta purkua suorittaessamme, talo vaikutti auttamattomasti vanhentuneelta. T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa paikalle oli jo noussut uusi nykyaikainen talo.<\/p>\n P\u00e4\u00e4sin kirjaimellisesti k\u00e4siksi kahteen purettuun rakennukseen Etel\u00e4-Lahdessa sijaitsevassa murskaamoossa.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen tapaus oli syksylt\u00e4 2015, kun murskattavaksi tuotiin Nordean entinen pankkirakennus. Tai ainakin osa siit\u00e4. Oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 huomata murskassa tuttuja yksityis-kohtia rakennuksesta, vaikka talo olikin tunnistamattomana kasana murskaamon pihalla.<\/p>\n Toinen murskaustapaus oli Vesij\u00e4rvenkadun konttorirakennuksen purkaminen ja sen murskan tuominen tammikuussa 2016. Siin\u00e4 oli k\u00e4sill\u00e4 Ankkurin viimeisimpi\u00e4 teollisuuteen liittyvi\u00e4 rakennuksia.<\/p>\n Helmikuussa sain olla seuraamassa historiallista hetke\u00e4, ainakin tietyll\u00e4 saralla, kun mediakonserni ESAn\u00a0sis\u00e4ll\u00e4 tapahtui muutoksia. Uusi Lahti muutti Ilmarisentielle ja ESS:n toimituksessa oli teht\u00e4v\u00e4 sis\u00e4isi\u00e4 muuttot\u00f6it\u00e4, jotta H\u00e4meenkadun toimituskin mahtuisi samoihin tiloihin. Muuttohommien lomassa oli sivusilm\u00e4ll\u00e4 mukava seurata toimituksen ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Viimeisimp\u00e4n\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt todistamaan er\u00e4\u00e4n lahtelaisen yrityksen teollisuustoiminnan muutoksia, kun Iskun kotikalustetehdas muuntuu p\u00e4\u00e4asiassa LAMK:n tiloiksi. Samalla kaikki tuotanto muuttaa Mukkulankatu 23:een, ns. levytehtaaseen.<\/p>\n Kotikalustetehtaasta, jossa sijaitsee my\u00f6s Iskun p\u00e4\u00e4konttori, oli jo aiemmin vuokrattu tiloja ulkopuolisille. Tehtaalla tehd\u00e4\u00e4n parhaillaan purkut\u00f6it\u00e4, joihin olen osallistunut. Koko rakennus pit\u00e4isi olla kunnostettuna vuonna 2017.<\/p>\n Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdess\u00e4 1\/2016<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Oman kotiseudun tutkiminen ja siihen tutustuminen voi joskus tuntua hyvinkin arkiselta. Oikeastaan se onkin sit\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 on tietysti hyv\u00e4 poiketa totutuista tavoista ja rutiineista. T\u00e4ll\u00f6in asioista voi saada uusia n\u00e4k\u00f6kulmia tai ne voivat n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 aivan toisilta. Seuraavaksi hieman omaa pohdiskeluani … Lue loppuun ![\"Korkeakadun](\"http:\/\/www.lahenlehti.net\/wp-content\/korkeakatu_ankkuri.jpg\")
<\/a>
\n<\/span>Katolta pystyi seuraamaan vaikkapa FC Lahden harjoituksia.<\/p>\n