P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4meen Tutkimusseuran vuosikirja 2014 on nimelt\u00e4\u00e4n Lahden paikka, Lahden paikat. \u201cMillaisessa paikassa ollaan, kun Lahdessa ollaan? Millaisia paikkoja Lahdessa on? Mik\u00e4 on Lahden paikka?\u201d<\/p>\n
N\u00e4iden kysymysten \u00e4\u00e4rell\u00e4 ovat kirjan 22 kirjoittajaa, jotka peilaavat lahtelaisuutta omien kokemusten ja tutkimusten kautta. Kirjoittajille on annettu vapaat k\u00e4det, ja tavoitteena oli, ett\u00e4 Lahtea paikannetaan mahdollisimman monesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kirjoittajat muodostavat moninaisen joukon: nykyisi\u00e4 lahtelaisia, entisi\u00e4 lahtelaisia, Lahdessa k\u00e4vij\u00f6it\u00e4, tutkijoita, journalisteja ja taiteilijoita. T\u00e4m\u00e4 on kirjan vahvuus.<\/p>\n
Kirjan lopussa kirjoittajista on lyhyet esittelyt, joista viimeist\u00e4\u00e4n paljastuu heid\u00e4n suhteensa Lahteen.<\/p>\n
Kirjan aiheet<\/strong><\/p>\n Kirja etenee yksityisest\u00e4 yleiseen. Seuraavassa kirjoittajat ja heid\u00e4n aiheensa lyhyesti esiteltyn\u00e4.<\/p>\n Ilkka Malmberg kulkee Rautatienkadulla.<\/p>\n Matti Salminen palaa 50-60-lukujen Sopenkorpeen, teollisuuden ja rautateiden puristukseen.<\/p>\n Mervi Kaarninen valottaa Launeen koulua sek\u00e4 kaupunkimme yliopistomuutta.<\/p>\n Marjaana Sepp\u00e4selle Liipola avautuu sen historian kautta.<\/p>\n Kaisa Salmi kertoo Fellmanin pellon performanssista.<\/p>\n Terhi Pietil\u00e4inen kertoo lapsuus- ja nuoruusmuistoja Mukkulankadun mummolasta.<\/p>\n Jukka Mallinen pohtii uusikyl\u00e4l\u00e4isen\u00e4, milt\u00e4 Lahti n\u00e4ytti 60-luvun py\u00f6rteiss\u00e4.<\/p>\n Veli-Pekka Lepp\u00e4sen Lyseon urheiluharrastukset vaihtuivat ajansaatossa kirjoittamiseen, t\u00e4ydent\u00e4en kuitenkin toisiaan.<\/p>\n Riitta Niskasen tekstiss\u00e4 kuvataan Olavinlinnaa eli virkailijataloa, jossa kaupungin ty\u00f6ntekij\u00e4t muodostivat oman yhteis\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n Heikki Hiilamon Lahti avautuu yritt\u00e4j\u00e4suvun kautta, elinkeinorakenteen muutos on havaittavissa Niemenkadulla sijaitsevan rakennuksen kautta.<\/p>\n Antti Karisto kertoo oikeasta ja alkuper\u00e4isest\u00e4 Karistosta.<\/p>\n Veikko Anttosen kiinnostava artikkeli k\u00e4sittelee Pyh\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jossa pyh\u00e4n etymologia vie lukijan kauas menneeseen.<\/p>\n Kirjan kiintoisinta antia on Anna Kouhian Lahti-blogi. Blogi n\u00e4ytt\u00e4ytyy maanl\u00e4heisen\u00e4 jopa -alaisena, itseironisena ja rujon huumoristisena. Asiat n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n niin kuin ne on.<\/p>\n Arto Haapala pohtii kaupungin kauneutta tai sen puuttumista ja sit\u00e4, miten se muotoutuu.<\/p>\n Kirsti Nenyelle Lahti ei heti auennut selke\u00e4n\u00e4 yhteis\u00f6n\u00e4, mutta on sittemmin asettunut taloksi.<\/p>\n Markku Koski analysoi lahtelaista rocklyriikkaa Sleeper Sleepersin v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n Antti Kujala pohtii alueen v\u00e4kivaltaisuutta 1700-luvulla, jolloin kolmen eri l\u00e4\u00e4nin rajaseudut antoivat turvaa lainsuojattomille.<\/p>\n Vili Uusikallio k\u00e4y l\u00e4pi toteutemattomia kuntaliitoksia ja kuntien identiteettej\u00e4.<\/p>\n Heikki Helin kirjoittaa taloudesta kiinnostavasti ja kansantajuisesti tilastoja apuna k\u00e4ytt\u00e4en. Miten on, onko Lahti sittenkin mainettaan parempi?<\/p>\n Pekka Laaksonen k\u00e4y l\u00e4pi paikannimist\u00f6\u00e4, Ahtialassa viivyt\u00e4\u00e4n hetki pidemp\u00e4\u00e4n. Aiheena my\u00f6s Hollolan kuuluisat diftongit.<\/p>\n Pirkko Nuolij\u00e4rvi analysoi mielen- kiintoisesti Hollolan (seudun) murretta, joka luetaan kaakkoh\u00e4m\u00e4l\u00e4iseen murrealueeseen. Lahti on id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4liss\u00e4 kielellisesti ja kulttuurisesti.<\/p>\n Veijo Meri asui hetken Lahdessa, ja Meren Lahtea esittelee Petri Tamminen. Kirjoissa Morsiamen sisar, Yhden y\u00f6n tarina ja Everstin autonkuljettaja Lahti n\u00e4ytt\u00e4ytyy l\u00e4pikulkupaikkana.<\/p>\n Yhteenveto<\/strong><\/p>\n Kirjan ovat toimittaneet Antti Karisto ja Riitta Niskanen, alustuksessaan pohtien Lahden paikkaa ja samalla avaten kirjan tekstej\u00e4. Karisto ja Niskanen toteavat, ett\u00e4 Lahti on kiinnittynyt Uudenmaan ja J\u00e4rvi-Suomen v\u00e4liss\u00e4 olevaan Salpaussel\u00e4n saranaan. Lahdessa kulttuurirajat kulkevat it\u00e4-l\u00e4nsisuuntaisesti. Alustajat nostavat esimerkeiksi kielen ja ruuan. Kielen \u201cleimaton omaleimaisuus\u201d nousee hyvin esille esimerkiksi Laaksosen ja Nuolij\u00e4rven kirjoituksissa. \u2028Kuten Tamminenkin toteaa Veijo Meren Lahti on \u201cl\u00e4pikulkupaikka Lahti\u201d , jonka Tamminen muotoilee \u201ckulkureittien imuksi ja tuuleksi\u201d.<\/p>\n Tutkimusseuran vuosikirja sukeltaa syv\u00e4lle Lahden paikkoihin, fyysisiin ja mentaalisiin. Lukija saa poimittua Lahden identiteetin osia, muodostaen k\u00e4sityksen omiin kokemuksiin ja havaintoihin peilaten. Ja kun oma paikka l\u00f6ytyy, l\u00f6ytyy Lahdenkin paikka.<\/p>\n Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahti -lehdess\u00e4 1\/2015<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4meen Tutkimusseuran vuosikirja 2014 on nimelt\u00e4\u00e4n Lahden paikka, Lahden paikat. \u201cMillaisessa paikassa ollaan, kun Lahdessa ollaan? Millaisia paikkoja Lahdessa on? Mik\u00e4 on Lahden paikka?\u201d N\u00e4iden kysymysten \u00e4\u00e4rell\u00e4 ovat kirjan 22 kirjoittajaa, jotka peilaavat lahtelaisuutta omien kokemusten ja tutkimusten kautta. Kirjoittajille … Lue loppuun
\nLahden paikka levitt\u00e4ytyy hahmottomasti eri tasoille, silti kaupungista l\u00f6ytyy jotakin yhteist\u00e4 ja tunnistettavaa.<\/p>\n