{"id":277,"date":"2008-08-12T17:28:14","date_gmt":"2008-08-12T15:28:14","guid":{"rendered":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/?p=277"},"modified":"2019-07-10T15:39:47","modified_gmt":"2019-07-10T13:39:47","slug":"kisapuisto-rokkasi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/?p=277","title":{"rendered":"Kisapuisto rokkasi"},"content":{"rendered":"

\"kisa11.jpg\"
\nIso jano, Lahden y\u00f6t, Summer Up, Jazztori… siin\u00e4 muutamia tapahtumia, jotka nousivat useampaan kertaan esille kyselless\u00e4ni ihmisilt\u00e4, mit\u00e4 heille tulee mieleen sanoista Lahti ja kes\u00e4festivaalit. Muistipa joku my\u00f6s surullisen kuuluisat tapahtumat Messil\u00e4ss\u00e4 yli vuosikymmen takaperin ja jollekin toiselle kes\u00e4festivaaliksi kelpasi jopa helmikuinen Roosterfest. Yksi asia k\u00e4vi kuitenkin hyvin selv\u00e4ksi: lahtelaiset ja lahtelaismieliset eiv\u00e4t olleet kovinkaan tyytyv\u00e4isi\u00e4 mastokaupungin kes\u00e4iseen musiikkitarjontaan; termit kuten keskinkertainen, keskiluokkainen ja keski-ik\u00e4inen vilisiv\u00e4t uhrieni puheenparsissa poikkeuksetta.
\n”Onko kes\u00e4 2008 sitten tuova muutoksen”, kuului seuraava kysymykseni. Limaisen Sedu Koskisen ja iljett\u00e4v\u00e4n Kalle Keskisen yhteisty\u00f6n hedelm\u00e4, pomp\u00f6\u00f6sim\u00e4inen Water & Rock -festivaali ei kuitenkaan muutoksen tuulia Vesij\u00e4rven rannoille juurikaan puhallellut. Muutaman keskusteluun osallistuneen mielest\u00e4 Dion, Ter\u00e4sbetonin, Ari Koivusen, The Rasmuksen ja muutaman muun ”kovan nimen” t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4, F1 -veneiden ymp\u00e4rille kyh\u00e4tty ”kansanjuhla” vei Business Cityn nime\u00e4 jopa viel\u00e4kin syvemm\u00e4lle lokaan – ainakin sen kansanosan mielest\u00e4, joille mielenkiintoinen esiintyj\u00e4kaarti tarkoittaa muutakin kuin nostalgiaa ja p\u00e4iv\u00e4n polttavia hittej\u00e4.
\nT\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4semmekin vihdoin ja viimein itse asiaan: onko Kisapuistorockista Lahen pelastajaksi jo debyyttivuotenaan? Heti k\u00e4rkeen voi sanoa, ett\u00e4 esim. alkukes\u00e4iseen tulokaskolleegaansa verrattuna ”Kisisrock” otti selke\u00e4n sel\u00e4tysvoiton. Kuitenkin verrattuna suomenniemen muihin kaupunkifestareihin, ty\u00f6t\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 ja paljon, jos ”Kispirock” aikoo vakiinnuttaa paikkansa p\u00e4ij\u00e4t-h\u00e4m\u00e4l\u00e4isell\u00e4 rock-festivaalikartalla. Palataan t\u00e4h\u00e4n aiheeseen kuitenkin hieman my\u00f6hemmin ja tarkastellaan l\u00e4hemmin ”Kisarirockin” musiikillista antia – seh\u00e4n se musiikkitapahtumien t\u00e4rkein asia kuitenkin on.<\/p>\n

Perjantai<\/strong><\/p>\n

Festivaalin avajaisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei Kisapuiston hiekkakent\u00e4lle rakennetulla p\u00e4\u00e4lavalla tapahtumia ollut, ja Karirannan kes\u00e4teatterin ilmaislavallakin oli ilakointi jo perjantain osalta lopetettu, joten toimittaja suuntasi askeleensa Pikku-Vesij\u00e4rven paikoitusalueella t\u00f6n\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4n King Kong Club -telttaan, joka tarjoili jamaikalaisia rytmej\u00e4 ei-jamaikalaisten toimesta.
\nLahti on muutaman viime vuoden aikana noussut jonkiasteiseksi suomireggaen p\u00e4\u00e4kaupungiksi, ja klubi-illat sek\u00e4 keikat k\u00e4rsiv\u00e4t jo runsauden pulasta. Eik\u00e4 Sherlock Holmesin hoksottimia tarvittu my\u00f6sk\u00e4\u00e4n selvitt\u00e4\u00e4kseen, mik\u00e4 musiikki King Kong Clubin uumenissa perjantai-iltana kumisi; bassot tamppasivat – tosin hitusen liian matalilla desibeleill\u00e4 jouduttiin lain puitteissa pelaamaan – alleen j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 hiekkakentt\u00e4\u00e4 seremoniamestareiden paasatessa sanomaansa makean tuoksuiselle yleis\u00f6lleen.
\nJos Lahti on suomireggaen p\u00e4\u00e4kaupunki, on Raappana<\/strong> sen pormestari, kapellimestari ja seremoniamestari. Raappana on onnistunut siin\u00e4 miss\u00e4 moni on ep\u00e4onnistunut: kasvattamaan mainettaan tasaisesti niin maanalaisissa kuin maanp\u00e4\u00e4llisiss\u00e4kin musiikkipiireiss\u00e4. King Kong -teltassa mies viihtyi lavalla suomireggae-pioneeri Seppo Paarman<\/strong> kera, kun taas Raappanan kaupunginhallitus, Pouta Sound<\/strong>, esiintyi toisen Komposti -herran, monitoimimies Bommitommi Tikkasen<\/strong> kanssa.<\/p>\n

Harmikseni en kalianjuonniltani enn\u00e4tt\u00e4nyt kuulemaan edell\u00e4mainittuja settej\u00e4 kuin teltan v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 puolelta, mutta p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4n aikana sekin v\u00e4\u00e4ryys korjattiin. Italiasta asti lenn\u00e4tetty Alborosie<\/strong> oli ilmeisen kuumeisesti odotettu vieras, sill\u00e4 jo kuukausia aiemmin olin lukenut erin\u00e4isi\u00e4 foorumeja, joissa herran ulosantia oli hehkuteltu jos jonkinmoisilla superlatiiveilla. Itse en kuitenkaan jamaikalaisen rytmimusiikin asiantuntijaksi tunnustaudu, joten on pakko sanoa – kaikista synkint\u00e4 ja painostavimminta dubia lukuunottamatta – ett\u00e4 kyseinen kulttuuri on t\u00e4llaiselle slaavilaiseen melankoliaan taipuvalle erakolle jokseenkin liian rentoa ja positiiviss\u00e4vytteist\u00e4, eik\u00e4 Alborosien – sin\u00e4ns\u00e4 taipuisa – live-esiinty- miinenk\u00e4\u00e4n suurempaa her\u00e4\u00e4mist\u00e4 saanut aikaan. Melko t\u00e4yteen ammuttu teltta kuitenkin selv\u00e4sti nautti Alborosien ja taustayhtyeens\u00e4 keinuvista rytmeist\u00e4, joten ihan turhan p\u00e4iten ei pitk\u00e4rastaista italiaanoa ollut pohjolan perukoille raahattu.<\/p>\n

Herra Alberto D’Ascola<\/strong> sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 kuitenkin kekkuloimaan stagelle, kun min\u00e4 rupesin ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kimpsuja ja kampsujani ja suuntasin Molly Malonesin terassin kautta Torven jatkoklubille kuuntelemaan Fleshdancen<\/strong> vaseliini-hard corea ja Horsen<\/strong> happo-stoneria. Kivaa oli pilkkuun asti ja itseasiassa jonnii verran sen ylitsekin.<\/p>\n

Lauantai<\/strong><\/p>\n

Vakaa aikomukseni oli her\u00e4t\u00e4 lauantaina jo hyviss\u00e4 ajoissa ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja suunnistaa kohti kes\u00e4teatterin lavaa, jossa lapsille ja lapsenmielisille oli tarjolla mm. Bommin ja Gommin<\/strong> sek\u00e4 Moottorin Jyrin\u00e4n<\/strong> meuhkaamista. Olo oli kuitenkin melko surkea krapulasta, univelasta ja aamun tunneilla hankitusta flunssasta johtuen, joten p\u00e4\u00e4tin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ”\u00e4iti, mik\u00e4 tuota set\u00e4\u00e4 vaivaa”-kommentit kuuntelematta.<\/p>\n

”Aikuisten puolellakin” rokki raikasi jo reippaasti ennen lounasajan p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4, mutta itse tulin siihen tulokseen, ett\u00e4 pitk\u00e4n linjan rock-pumppu (perustettu jo vuonna 1974) Valentino<\/strong> sek\u00e4 helposti katseltavan ja helposti kuunneltavan keulakuvan omaava Susie Lee And The Deepest Love Band<\/strong> p\u00e4rj\u00e4isiv\u00e4t mainiosti ilman minun valvovaa silm\u00e4\u00e4nikin.
\nLauantain ensimm\u00e4inen t\u00e4sm\u00e4isku tuli tehty\u00e4 Dark Filth Fraternityn<\/strong> (suositellaan lausuttavaksi Dee\u00e4F\u00e4F) keikalle ja pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka en ole aiemmin hirve\u00e4sti poikain grunge meets stoner -symbioosista v\u00e4litt\u00e4nyt, niin nyt sain ehk\u00e4 hieman juonesta kiinni; parhaimmillaanhan kvartetti kuulostaa aivan Masters of Realitylta. Kyseisen musiikkityylin tahi kyseisen yhtyeen yst\u00e4v\u00e4\u00e4 minusta ei saa tekem\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta kitaristi-kaksikon (Panu Willman\/Heikki Iso-Sipil\u00e4) haikean melodinen vokaality\u00f6skentely oli komiata kuunneltavaa ja ihan mielenkiinnolla odotan syssymm\u00e4ll\u00e4 julkaistavaa kakkosalbumia.<\/p>\n

Seuraavaksi vuorossa olisi ollut j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4n tahon The Beatles Story Band<\/strong>, mutta k\u00f6yk\u00e4iset Beatles -coverit kiinnostivat huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n, kuin R\u00e4ih\u00e4n grillin makkaraperunat.<\/p>\n

Lauantain mielenkiintoisimmasta annista vastasi Mukkulan soul-diiva, rouva Jimi Tenor, eli Nicole Willis the Soul Investigatorsineen<\/strong>. Harvalukuista yleis\u00f6\u00e4 Nicolen ja Sielun tutkijoiden modernin juureva rytmimusiikki ei n\u00e4ytt\u00e4nyt hirve\u00e4sti liikuttavan, mutta t\u00e4m\u00e4 funk-soul-brother viihtyi – vaikkakin visusti varjoihin k\u00e4tkeytyen.
\nRyhm\u00e4n debyyttialbumi, ”Keep Reachin\u00b4 Up”, oli ilmestyess\u00e4\u00e4n, ja on edelleenkin yksi niist\u00e4 harvoista uskottavan kuuloisista soul-kiekoista, joita t\u00e4ss\u00e4 honky-tonk-landiassa on kuunaan purkitettu. Nimesip\u00e4 legendaarinen, nyt jo edesmennyt John Peel ”Feel Free” -veisun vuoden 2005 kovimmaksi raidaksi. Siin\u00e4p\u00e4 vasta meriitti\u00e4. My\u00f6s Nicolen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 habitus vaikutti – ainakin omaan – viihtymiseen.<\/p>\n

Soulista ja funkista siirryttiin hieman kauemmaksi juurimusiikin kartalla, sill\u00e4 aikoinaan Kauko R\u00f6yhk\u00e4 & Narttu -yhtyeess\u00e4 selv\u00e4\u00e4 j\u00e4lke\u00e4 tehnyt kaksikko Kauko R\u00f6yhk\u00e4<\/strong> ja Riku Mattila<\/strong> ovat palanneet yhteen parinkymmenen vuoden tauon j\u00e4lkeen. Tuloksena oli rosoinen, miesten omia nimi\u00e4 kantava folk-albumi, jota tyylikk\u00e4\u00e4t herrasmiehet olivat tulleet Lahteenkin mainostamaan. Paljaaksi riisuttua tulkintaa kuunteli enemm\u00e4n kuin mielell\u00e4\u00e4n mastokaupungin kauniissa suvi-illassa. Vanhoja hittej\u00e4kin kuultiin, mutta omaan korvaan uudet tuotokset sopivat paljon paremmin.
\nIllan hiljalleen pimetess\u00e4 oli aika sanoa p\u00e4\u00e4lavalle hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja suunnata – t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo todella flunssan raiskaama – nokkani kohti King Kong Clubia. King Kongissakin humppaus ja tanssaus oli aloitettu jo hyviss\u00e4 ajoin, mutta itse saavuin paikalle vasta hieman ennen p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4n lavalle nousua; mit\u00e4\u00e4n sanomattomattomien tiskijukkien ja Kiwa -orkesterin ilonpito ei juurikaan kinnostanut.<\/p>\n

Loppuilta oli pyhitetty brittil\u00e4isen Rephlex Recordsin artisteille; paikalle oli niin lafkan suomalaisedustaja (Aleksi Per\u00e4l\u00e4<\/strong>), perustaja (Dj Ceephax<\/strong>), kuin suurin t\u00e4htikin (Luke Vibert<\/strong>).
\nItse olin paikalla vain ja ainoastaan herra Vibertin takia. Wagon Christinakin tunnettu mies on alallaan jo jonkiasteinen legenda ja mm. Mo\u00b4 Waxin ja Ninja Tunen kaltaisilla levymerkeill\u00e4 mainetta niitt\u00e4nyt miekkonen olikin vet\u00e4nyt kiitett\u00e4v\u00e4sti kansaa p\u00e4\u00e4kallopaikalle.
\nBreakcorea, junglea, kokeellisempaa electroa, ambientia ja ties mit\u00e4 tyylilajeja setiss\u00e4\u00e4n yhdistellyt Vibert on uransa aikana tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 niin Richard D. Jamesin (Aphex Twin) kun Nine Inch Nailsinkin kanssa, ja samanhenkist\u00e4 raakuuttaa on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s Vibertin soolomateriaalissaan – rytmikkyydest\u00e4 kuitenkaan tinkim\u00e4tt\u00e4. Viihtyvyys oli taattua ja tulipa sit\u00e4 muutama p\u00f6hn\u00e4inen tannssiaskelkin otettua Vibertin meluamisen tahtiin.
\nT\u00e4ss\u00e4 vaiheessa lenssu ja unen tarve rupesivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kuitenkin liian huomiota vaativiksi, joten Torvi ja Mutants<\/strong> saivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 jollekin toiselle lehelle soittelemaan, kun min\u00e4 poika suunnistin kotiin porisevien patojen ja puhtaiden lakanoiden hell\u00e4\u00e4n huomaan.<\/p>\n

Sunnuntai<\/strong><\/p>\n

Sunnuntai alkoi heikoissa merkeiss\u00e4: kes\u00e4 pisti parastaan – niinkuin oli tehnyt koko viikonlopun ajan – ja min\u00e4 makasin nyt jo kuumeeksi yltyneess\u00e4 flunssassa. Eik\u00e4 se univelkakaan hirve\u00e4sti ollut houreisen y\u00f6n j\u00e4lkeen pienentynyt. No, ei auttanut itku markkinoilla, vaan kuuman suihkuun j\u00e4lkeen oli taasen l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 talsimaan kohti pelipaikkaa.<\/p>\n

Marko Haavisto ja Poutahaukat<\/strong> olivat enn\u00e4tt\u00e4neet jo lopettaa urakkansa, kun saavuin alueelle, ja seuraavana esiintyneell\u00e4 Sir Elwoodin<\/strong> hiljaisilla v\u00e4reill\u00e4 en korva parkojani halunnut kiusata, joten ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koko viikonlopun aikana k\u00e4vin py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Karirannan puolella (King Kong Clubissa ei sunnuntaina en\u00e4\u00e4 ilakoitu).
\nLahden Gospelkuoro ja b\u00e4ndi (?) olivat l\u00e4mmitelleet lavan billya, rautalankaa ja jumpia varten, joita kuultiinkin sitten kolmen aktin soittimista. Suoraan sanottuna minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n hajua siit\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4 yhtye milloinkin soitti – The Cadillacs, Lucky 5 vai Sam\u00b4s Barber Shop – mutta mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4, homma toimi.<\/p>\n

Entwinea<\/strong> jaksoin kuunnella hetken aikaa, mutta lahtelaiskvintetin goottilaisromanttinen melometalli ei vain todellakaan jaksa viihdytt\u00e4\u00e4 kuin hetken. My\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 vaikka Mika Tauriainen ei mik\u00e4\u00e4n Valon Ville olekaan, niin kyll\u00e4h\u00e4n miekkonen saa \u00e4\u00e4nihuulistaan irti melko miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 soundia.<\/p>\n

Los Bastardos Finlandesesin<\/strong> m\u00f6torheadiaaninen kohkaus jaksoi hymyilett\u00e4\u00e4 kerran, korkeintaan kaksi.<\/p>\n

”V on tyylin\u00e4 toimivin”, lauleskeli jo Matti Nyk\u00e4nen viime vuosikymmenell\u00e4.
\nViime vuosikymmenell\u00e4 lauleskelun aloitti my\u00f6s Viikate<\/strong>, joka vastasikin sunnuntain miellytt\u00e4vimm\u00e4st\u00e4 (ainoasta) yll\u00e4tyksest\u00e4; raskaamman suomi-rockin herrat ja hidalgot puhalsivat hieman uutta puhtia pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n laiskan v\u00e4syneeseen esiintyj\u00e4listaan.
\nV -kvartetti on aina tyylik\u00e4s niin ulkoiselta olemukseltaan, kuin audiaaliselta ulosanniltaan, eik\u00e4 Kisapuistorockin ryk\u00e4ysk\u00e4\u00e4n tuottanut pettymyst\u00e4. Tutusti tummiin pukuihin sonnustautunut nelikko esitti sopivassa mittasuhteessa tuttua ja hieman tuntemattomampaakin iskelm\u00e4-metalliaan Kaarle Viikatteen oivaltavilla v\u00e4lispiikeill\u00e4 maustettuna. Jallu olisi kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut sopiva janon sammuttaja kuumoittavan auringon huohottaessa niskaan.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kohden vartaloni alkoi sanomaan sopimuksiaan irti ja pirullinen flunssa oli iskenyt veitsen ter\u00e4v\u00e4t kyntens\u00e4 yh\u00e4 syvemm\u00e4lle sisuksiini. Lyijyn painoisten luomieni alta tarkastelin listasta illan viimeist\u00e4 esiintyj\u00e4\u00e4; Waltari<\/strong> ei voinut siin\u00e4 olotilassa kovinkaan paljoa v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kiinnostaa, joten kiitin Kisapuistorockia ja suunnistin ruokakaupan kautta kodin rauhaan.<\/p>\n

Festivaalin p\u00e4\u00e4t\u00f6sklubia juhlittiin Alex Park -hotellin Velvet Clubilla Ronnie & His Twanging Little Fellown<\/strong> ja Laika & the Cosmonautsin<\/strong> j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isturneen merkeiss\u00e4, mutta min\u00e4 olin jo kaukana unten mailla siin\u00e4 vaiheessa, kun Janne Haaviston piiskaama instrumentaali\/avaruus\/surf-pumppu polkaisi settins\u00e4 k\u00e4yntiin – harmi sin\u00e4ns\u00e4, mutta mink\u00e4s teet.<\/p>\n

J\u00e4lkipyykki<\/strong><\/p>\n

Kisapuistorock on selv\u00e4sti oikealla tiell\u00e4: musiikillinen linja oli diplomaattisesti jokaiselle jotakin, mutta j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t olivat selke\u00e4sti painottaneet Lahessa ja l\u00e4hialueilla menestyneit\u00e4 genrej\u00e4 kuten reggae, raskaampi konemusiikki sek\u00e4 rautalanka. Mutta mihin j\u00e4i punk ja hard core? Ent\u00e4 miksei p\u00e4\u00e4lavalla n\u00e4hty mielenkiintoisia – tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n – ulkolaisia nimi\u00e4, niinkuin King Kong Clubilla?<\/p>\n

Toivoisinkin ensi vuonna – jos tapahtuma siis j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n – hieman uskaliaampaa kattausta my\u00f6s p\u00e4\u00e4lavan suunnalle. Riskej\u00e4 voisi ottaa my\u00f6s esim. Kong Kong Clubia silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en: miksei tapahtumaa voisi siirt\u00e4\u00e4 vaikkapa tien toiselle puolelle, Fellmannin puistoon, jossa telttoja voisi olla useampia edesmenneen Koneiston (Turku) ja t\u00e4m\u00e4n vuotisen Uuden Musiikin Festivaalin tapaan, genre-rajojen venyess\u00e4 ja paukkuessa aina reggaesta electroon ja sielt\u00e4 hip hopista houseen. Tai voisiko Kisapuistorock -klubeja j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4 kauniilla Vesij\u00e4rvell\u00e4 – siis risteilyaluksilla – el\u00e4vien esiintyjien tahi tiskijukka-vetoisen musiikin tahtiin, samaan tapaan kuin Tammerfestissa tai UMF:ss\u00e4. Ent\u00e4p\u00e4 milt\u00e4 kuulostaisi Indie-iltamat -henkinen vaihtoehtomusiikin viikonloppu Tirra-Torvi -akselille? Tai… ideoitahan on rajattomasti, ne olisi vain saatava valjastettua k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja n\u00e4in parannettua Kisapuistorockin sek\u00e4 tietysti koko Business Cityn n\u00e4kyvyytt\u00e4 niin mainstream- kuin underground-musiikin kehtona. Riskej\u00e4 kaihtamalla tapahtuma j\u00e4\u00e4 vain yhdeksi kuriositeetiksi t\u00e4ss\u00e4 tuhannen ja yhden festivaalin luvatussa maassa. Alku vaikutti kuitenkin ihan lupaavalta ja vaikka todenn\u00e4k\u00f6isesti yleis\u00f6tavoitteesta j\u00e4\u00e4tiinkin (?), niin uskon vakaasti ett\u00e4 ensi vuonna juhlitaan uudestaan.<\/p>\n


\nTeksti Teemu Lahtinen
\nKuva Jussi Lahtinen, lis\u00e4\u00e4 kuvia<\/a>
\nMarjo Lep\u00e4n ennakkohaastattelu
\n<\/a><\/em>Keskustele <\/em>Kisapuistorockista<\/em><\/a>
\n<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Iso jano, Lahden y\u00f6t, Summer Up, Jazztori… siin\u00e4 muutamia tapahtumia, jotka nousivat useampaan kertaan esille kyselless\u00e4ni ihmisilt\u00e4, mit\u00e4 heille tulee mieleen sanoista Lahti ja kes\u00e4festivaalit. Muistipa joku my\u00f6s surullisen kuuluisat tapahtumat Messil\u00e4ss\u00e4 yli vuosikymmen takaperin ja jollekin toiselle kes\u00e4festivaaliksi kelpasi … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,3,107,112,109],"tags":[],"class_list":["post-277","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkelit","category-jutut","category-kulttuuri-ja-taide","category-musiikki-jutut","category-tapahtuma-jutut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/277","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=277"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/277\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10843,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/277\/revisions\/10843"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=277"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=277"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=277"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}