{"id":15649,"date":"2025-01-31T15:15:09","date_gmt":"2025-01-31T13:15:09","guid":{"rendered":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/?p=15649"},"modified":"2025-04-05T13:04:18","modified_gmt":"2025-04-05T11:04:18","slug":"kaupunginteatteri-niskavuoren-heta-onnekkaat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/?p=15649","title":{"rendered":"Kaupunginteatteri: Niskavuoren Heta & Onnekkaat"},"content":{"rendered":"\n

Lahden kaupunginteatterissa k\u00e4ynnistyi viikolla 4 kaksi uutta esityst\u00e4. Keskiviikkona 22.1.2025 ensi-iltansa sai Niskavuoren Heta<\/em> ja lauantaina 25.1. oli Onnekkaat-<\/em>n\u00e4ytelm\u00e4n kantaesitys. K\u00e4vin katsomassa molemmat n\u00e4yt\u00f6kset, ja ne olivatkin minulle ensimm\u00e4iset uuden teatterinjohtajan Lauri Maijalan alaisuudessa.

T\u00e4m\u00e4 artikkeli ei ole varsinaisesti teatterikritiikki vaan pohdiskelen teatteria molempien n\u00e4yt\u00f6sten ja niiss\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4vien aiheiden kautta. Tuon samassa yhteydess\u00e4 omia r\u00f6nsyilevi\u00e4 havaintoja ja n\u00e4kemyksi\u00e4 yhteiskunnasta. Molemmista n\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4 on lis\u00e4nnyt teatterin esittelytekstit.

Nautin teatterista, ja (hyv\u00e4) teatteriesitys on kuin unta; se ruokkii mielikuvitusta ja samalla se heijastelee todellisuutta ja auttaa j\u00e4sentelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4.

K\u00e4vin ensin katsomassa Niskavuoren ja siit\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4in Onnekkaat. J\u00e4rjestys osui t\u00e4ll\u00e4 kertaa oikeaan, sill\u00e4 Niskavuori sijoittuu 1900-luvun taitteeseen ja Onnekkaat 1980-luvun taitteeseen. Yhdess\u00e4 ne loivat katsojalle suomalaiskansallisen kulttuuriin kuvauksen vuoden 2025 tulkintoina. Kulttuurisidonnaisuuden vuoksi, koin ett\u00e4 molemmissa esityksess\u00e4 on paljon yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4.

Keskeisin\u00e4 teemoina perhe (ja laajemmin suku ja yhteis\u00f6), vaurauden ja sen puute, kova ty\u00f6nteko (sek\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 pahassa). Aiheet ovat toki universaaleja, kuten my\u00f6s oman paikan l\u00f6yt\u00e4minen yhteis\u00f6ss\u00e4 odotuksista ja vaatimuksista huolimatta sek\u00e4 l\u00e4heisten tuoma turva, mutta sen puuttuessa turvattomuus, vallank\u00e4ytt\u00f6 ja n\u00f6yryys. N\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 tarkastellaan yksil\u00f6iden toimintaa laajemmassa yhteiskunnallisessa asiayhteydess\u00e4.

NISKAVUOREN HETA<\/strong> – Ensi-ilta 22.1.2025

Niskavuoren tuntevat l\u00e4hes kaikki. L\u00e4hes, sill\u00e4 itse en ollut n\u00e4hnyt ainuttakaan Niskavuori-n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tai -elokuvaa \u2013 lyhyit\u00e4 elokuvakatkelmia \u2013 lukuunottamatta. Ainoat v\u00e4l\u00e4hdyksenomaiset mielikuvat liittyiv\u00e4t (h\u00e4m\u00e4l\u00e4iseen) tilallisen el\u00e4m\u00e4ntavan kuvaukseen. En siis tiennyt juurikaan mit\u00e4\u00e4n Niskavuoresta.

Niskavuori on klassikko \u2013 kaikki tyynni, joten ehk\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 kiinnostuin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Lahden kaupunginteatterissa\u00a0esitettiin vuonna 2013 musikaali Niskavuoren naiset<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, joka ajoittui 1950-luvulle. Musikaalit olen poikkeuksetta aina sivuuttanut, joten n\u00e4ytelm\u00e4 ei aikoinaan her\u00e4tt\u00e4nyt kiinnostusta. Ent tied\u00e4 oliko edellisen\u00e4 vuonna teatterissa py\u00f6rineell\u00e4 Syntynyt Lahteen<\/em><\/a> -n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 osuutta asiaan, ett\u00e4 j\u00e4tin Niskavuoren v\u00e4liin (yhteys voi olla l\u00e4hes olematon, muttei mahdoton).

Hella Wuolijoki kirjoitti\u00a0Niskavuoren n\u00e4ytelm\u00e4sarjan\u00a0vuosina 1936\u20131953, ja se sijoittui Hauholle. T\u00e4m\u00e4 Lahden kaupunginteatterin Niskavuoren Heta on Mikko Roihan sovitus. N\u00e4yt\u00f6s on my\u00f6s tekstitetty englanniksi ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6s on Lauri Maijalan k\u00e4sialaa. Ison n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n katsomon yl\u00e4puolinen tekstin\u00e4ytt\u00f6 auttoikin joissakin kohdin, kun puhe, ainakin alkuun, tuntui (kuului) hieman ep\u00e4selv\u00e4sti.

Kaiken kaikkiaan suomalainen melodraama on ollut itselleni kovin vaikea genre, vaikka my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n ett\u00e4 esimerkiksi Teuvo Tulion draamat ovat j\u00e4\u00e4neet mieleeni, erityisesti traaginen Sellaisena kuin sin\u00e4 minut halusit<\/a><\/em> -elokuva. Itse olen aina vierastanut monimutkaisilta tuntuvia ihmissuhde- ja valtasuhdekuvioita niin elokuvataiteessa kuin n\u00e4ytelmiss\u00e4. Kuka on kenenkin yst\u00e4v\u00e4 ja sitten taas vihollinen -asetelma on vaikeaa seurattavaa, nimet eiv\u00e4t tahdo j\u00e4\u00e4d\u00e4 mieleen ja lopulta kaikki vain alkaa kasautua yhdeksi m\u00f6ss\u00f6ksi, jolloin kaikki alkaa tuntua yhdentekev\u00e4lt\u00e4. Alkuun Niskavuoren Hetassakin piti tarkkaan keskitty\u00e4 kuka onkaan kuka. Loppua kohti aloin saamaan kiinni henkil\u00f6ist\u00e4 ja heid\u00e4n persoonistaan (kuvaannollisesti).

Loppukohtaus ei ollut todellakaan yhdentekev\u00e4, vaan vahva osoitus tekstin voimasta, joka purkautuu n\u00e4ytelm\u00e4n viimeisess\u00e4 kohtauksessa emotionaalisena ry\u00f6ppyn\u00e4.

Teksteiss\u00e4 on kirjoittajan lis\u00e4ksi aikaan sidottu n\u00e4k\u00f6kulma, johon vaikuttavat kulloisellekin ajalle tyypilliset arvostukset ja tavat sek\u00e4 vallallaan olevat moraaliset trendit. Mielest\u00e4ni Niskavuoren sovitus oli oikein onnistunut. Vanhoja tekstien sovituksissa tekij\u00f6iden haasteena lienee se, mink\u00e4lainen kulma halutaan ottaa ja miten teksti\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n: kuinka paljon t\u00e4m\u00e4n ajan arvot ja arvostukset vaikuttavat alkuper\u00e4isteokseen ja ovatko ne ristiriidassa? Tietysti taitavissa k\u00e4siss\u00e4 ristiriita voi olla polttoaine, joka luo siltaa historian ja nykyisyyden v\u00e4lille polttamatta niit\u00e4 (siltoja). Sellaisena me voimme ajan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, siltoina sukupolvien v\u00e4lill\u00e4.

Vaarana siltojen rakentelussa voi olla sortuminen osoitteluun ja moralismisormen heristelyyn menneisyyden tapahtumille nykyisest\u00e4 ”turvallisesta tilasta ja ajasta” k\u00e4sin. Sellainen voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 poliittisesti korrektiksi hymistelyksi, jota sitten tulevaisuuden teatterintekij\u00e4t ”oikaisevat”. Valveutunut katsoja kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuuden ilman ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevaa paasausta. Toisaalta. Moraalirelativismin vaara on ilmeinen.

Niskavuoren Heta astui oikein hyvin menneisyydest\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Aikakauden kuvaus tuntuu luontevalta ja n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 lienee tavoitettu alkuper\u00e4isen teoksen tunnelmaa (mit\u00e4 en itseasiassa voi tiet\u00e4\u00e4), mutta ainakin koen niin. Samaa koin viimeisimm\u00e4n Nosferatu<\/em>-elokuvan kohdalta, joka oli vuoden 1922 elokuvan uudelleenfilmatisointi. T\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa en tuota alkuper\u00e4ist\u00e4 ole (viel\u00e4) n\u00e4hnyt, mutta t\u00e4t\u00e4 uutta versiota katsoessa, luulen p\u00e4\u00e4sseen l\u00e4helle tuota alkuper\u00e4ist\u00e4. Ohjaajan taitavissa k\u00e4siss\u00e4 uusi elokuva on s\u00e4ilytt\u00e4nyt alkuper\u00e4isen tarinan aikakauteen liitettyjen taiteellisten seikkojen lis\u00e4ksi elokuvateknisi\u00e4 ratkaisuja; olin havainneeni ajalle tyypillist\u00e4 teatraalisuutta.

En ihmettele Niskavuoren suosiota. Lieneekin ett\u00e4 Wuolijoki on tehnyt omasta ajastaan perustavanlaatuisia ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvia huomioita, jotka p\u00e4tev\u00e4t yh\u00e4. Tarina kertoo ihmisyydest\u00e4 ja ihmisen\u00e4 olemisesta kaikkine puolineen, kuten yksil\u00f6iden tuntemasta kyltym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, my\u00f6t\u00e4tunnosta, kaipuusta, kaunaisuudesta, kauneudesta ja ylpeydest\u00e4. Ja rakkaudesta. Vaikka edell\u00e4 kirjoittaja maalailee isolla pensselill\u00e4 ihmisen\u00e4 olemisena, tarina on kiehtoo monellakin tavoin..

H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen tilael\u00e4m\u00e4n kuvaaminen on nykykatsojalle eksoottista. Nykyisess\u00e4 ylti\u00f6yksil\u00f6llisess\u00e4 ajassa on (l\u00e4hes) mahdotonta kuvitella mink\u00e4lainen merkitys esimerkiksi kyl\u00e4yhteis\u00f6ill\u00e4 oli. Ihmiset olivat riippuvaisia toisistaan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, jossa jokaisella ihmisell\u00e4 oli paikka \u2013 tai piti olla \u2013 niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin huonossa mieless\u00e4. T\u00e4h\u00e4n pureutuu Niskavuorikin. My\u00f6hemmin suomalaisten kyl\u00e4yhteis\u00f6jen merkityksen ja teht\u00e4v\u00e4t on korvannut valtio. Ehk\u00e4 joskus tulevaisuudessa joku rohkea teatterintekij\u00e4 ottaa asiakseen p\u00f6yhi\u00e4 pyh\u00e4n\u00e4 pidetty\u00e4 hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen rakenteita.

Kuten todettu, n\u00e4ytelm\u00e4n aikakausi on jo itsess\u00e4\u00e4n kiinnostava, joka syvenee niiden katsojien kohdalla, joilla on tiedossa sukujensa aiempia vaiheita. N\u00e4ytelm\u00e4 antaa v\u00e4lineit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aikaa tai tietty\u00e4 ajanjaksoa syine ja seurauksineen. Hyv\u00e4ksy\u00e4 ei tarvitse. Moni on sukulinjojaan tutkimalla saanut tietoonsa seikkoja, joita voi tulkita taakoiksi. Sellaisiakin taakkoja, jotka ovat kulkeutuneet menneisyydest\u00e4 nykyisyyteen: on ollut taloudellisia romahduksia, kroonista varattomuutta, v\u00e4kivaltaa, alkoholismia ja perheeseen liittyvi\u00e4 seikkoja, jotka toivat koko el\u00e4m\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ylisukupolvista suunnatonta h\u00e4pe\u00e4\u00e4, puhumattomuutta ja peittely\u00e4. Esi-isiemme teoista me emme ole vastuussa, mutta toivottavasti meill\u00e4 on tilaa k\u00e4sitell\u00e4 asioita. Nyky\u00e4\u00e4n olemme kenties avoimempia, mill\u00e4 tarkoitan ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa tapahtuvaa dynaamista kommunikointia, en sosiaalisessa mediassa pursuavaa tunneposeeraamista.

Suvun jatkamisen turvaaminen, omaisuuden jakaminen (jos sellaista oli) ja elinolosuhteiden yll\u00e4pito tai jopa parantaminen loivat kiinteit\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4. Parhaimmillaan ainoita turvaa tuovia rakenteita, mutta yht\u00e4lailla yhteis\u00f6t altistivat monenlaiselle hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6lle. Nykyihmiselle entisajan kyl\u00e4yhteis\u00f6n huoli yhten\u00e4isyydest\u00e4 voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 ahdasmielisyyten\u00e4 ja muottiin pakottamiselta, mit\u00e4 se varmasti usein olikin. Olosuhteet olivat kuitenkin olivat toiset.

Hetan roolissa Annukka Blomberg<\/em> on oikein v\u00e4kev\u00e4, mutta mielest\u00e4ni Tapani Kalliom\u00e4ki<\/em> on elementiss\u00e4\u00e4n Hetan miehen Akustin roolissa. Sympaattista maskuliinisuutta huokuva Akusti-renki toimii (painotus sanaa toimii<\/em>) itse\u00e4\u00e4n nostamatta, n\u00f6yr\u00e4n\u00e4, ty\u00f6t\u00e4tekev\u00e4n\u00e4 ja samalla varustettu terveell\u00e4 itsetietoisuutena. P\u00e4invastoin kuin vaimonsa. Kalliom\u00e4en roolihahmot ovat mielest\u00e4ni aina onnistuneet olemaan vaatimattoman oloisia, mutta l\u00e4sn\u00e4olevia ja usein jopa keski\u00f6ss\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4suoritukset ovat kautta linjan ammattimaista ja tasokasta. Sellaista on ilo katsella. \u00c4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kommentoinkin jo aiemmin.

Vaatimattomana teatterink\u00e4vij\u00e4n\u00e4 ilahdun aina, jos tunnistan lavalla jonkun ”tutun” n\u00e4yttelij\u00e4n, jonka olen n\u00e4hnyt edellisen kerran vuosi pari sitten jossakin toisen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4. Aivan kuin t\u00f6rm\u00e4isi kadulla johonkin vanhaan tuttuun, sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n n\u00e4keminen lavalla ilahduttaa.

Lavasteet ovat mahtavat. Lis\u00e4n\u00e4 valojen monipuolinen ja kekseli\u00e4s k\u00e4ytt\u00f6 luo sek\u00e4 tunnelmaa ett\u00e4 ovat osana toimintaa: varjot luovat omaa rinnakkaista maailmaansa… Tai e<\/p>\n\n\n\n

Niskavuoren tuntevat l\u00e4hes kaikki. L\u00e4hes, sill\u00e4 itse en ollut n\u00e4hnyt ainuttakaan Niskavuori-n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tai -elokuvaa \u2013 lyhyit\u00e4 elokuvakatkelmia \u2013 lukuunottamatta. Ainoat v\u00e4l\u00e4hdyksenomaiset mielikuvat liittyiv\u00e4t (h\u00e4m\u00e4l\u00e4iseen) tilallisen el\u00e4m\u00e4ntavan kuvaukseen. En siis tiennyt juurikaan mit\u00e4\u00e4n Niskavuoresta.<\/p>\n\n\n\n

Niskavuori on klassikko \u2013 kaikki tyynni, joten ehk\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 kiinnostuin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Lahden kaupunginteatterissa\u00a0esitettiin vuonna 2013 musikaali\u00a0Niskavuoren naiset\u00a0-n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, joka ajoittui 1950-luvulle. Musikaalit olen poikkeuksetta aina sivuuttanut, joten n\u00e4ytelm\u00e4 ei aikoinaan her\u00e4tt\u00e4nyt kiinnostusta. En tied\u00e4 oliko edellisen\u00e4 vuonna teatterissa py\u00f6rineell\u00e4\u00a0Syntynyt Lahteen<\/em><\/a>\u00a0-n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 osuutta asiaan, ett\u00e4 j\u00e4tin Niskavuoren v\u00e4liin (yhteys voi olla l\u00e4hes olematon, muttei mahdoton?). Tai ehk\u00e4 vain ajattelin ett\u00e4 teatterikiinti\u00f6ni oli t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hella Wuolijoki kirjoitti Niskavuoren n\u00e4ytelm\u00e4sarjan vuosina 1936\u20131953, ja se sijoittui Hauholle. T\u00e4m\u00e4 Lahden kaupunginteatterin Niskavuoren Heta on Mikko Roihan sovitus. N\u00e4yt\u00f6s on my\u00f6s tekstitetty englanniksi ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6s on Lauri Maijalan k\u00e4sialaa. Ison n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n katsomon yl\u00e4puolinen tekstin\u00e4ytt\u00f6 auttoikin joissakin kohdin, kun puhe, ainakin alkuun, tuntui kuuluvan hieman ep\u00e4selv\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken kaikkiaan suomalainen melodraama on ollut itselleni kovin vaikea genre, vaikka my\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 esimerkiksi Teuvo Tulion draamat ovat j\u00e4\u00e4neet mieleeni, erityisesti traaginen\u00a0Sellaisena kuin sin\u00e4 minut halusit<\/a><\/em> -elokuva. Itse olen aina vierastanut monimutkaisilta tuntuvia ihmissuhde- ja valtasuhdekuvioita niin elokuvataiteessa kuin n\u00e4ytelmiss\u00e4kin. Kuka on kenenkin yst\u00e4v\u00e4 ja sitten taas vihollinen -asetelma on vaikeaa seurattavaa, nimet eiv\u00e4t tahdo j\u00e4\u00e4d\u00e4 mieleen, ja lopulta kaikki vain alkaa kasautua yhdeksi m\u00f6ss\u00f6ksi, jolloin kaikki alkaa tuntua yhdentekev\u00e4lt\u00e4. Alkuun Niskavuoren Hetassakin piti tarkkaan keskitty\u00e4 kuka onkaan kuka. Loppua kohti aloin saamaan kiinni henkil\u00f6ist\u00e4 ja heid\u00e4n persoonistaan (kuvaannollisesti).<\/p>\n\n\n\n

Loppukohtaus ei ollut todellakaan yhdentekev\u00e4, vaan vahva osoitus tekstin voimasta, joka purkautuu n\u00e4ytelm\u00e4n viimeisess\u00e4 kohtauksessa emotionaalisena ry\u00f6ppyn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Teksteiss\u00e4 on kirjoittajan lis\u00e4ksi aikaan sidottu n\u00e4k\u00f6kulma, johon vaikuttavat kulloisellekin ajalle tyypilliset arvostukset ja tavat sek\u00e4 vallassa olevat moraaliset trendit. Mielest\u00e4ni Niskavuoren sovitus oli oikein onnistunut. Vanhojen tekstien sovituksissa tekij\u00f6iden haasteena lienee se, mink\u00e4lainen kulma halutaan ottaa ja miten teksti\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n: kuinka paljon t\u00e4m\u00e4n ajan arvot ja arvostukset vaikuttavat alkuper\u00e4isteokseen ja ovatko ne ristiriidassa? Tietysti taitavissa k\u00e4siss\u00e4 ristiriita voi olla polttoaine, joka luo siltaa historian ja nykyisyyden v\u00e4lille polttamatta niit\u00e4 (siltoja). Sellaisena me voimme ajan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, siltoina sukupolvien kokemusten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vaarana siltojen rakentelussa voi olla sortuminen osoitteluun ja moralismisormen heristelyyn menneisyyden tapahtumille nykyisest\u00e4 \u201cturvallisesta moraalisesta tilasta ja ajasta\u201d k\u00e4sin. Sellainen voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 poliittisesti korrektiksi hymistelyksi, jota sitten tulevaisuuden teatterintekij\u00e4t \u201coikaisevat\u201d. Valveutunut katsoja kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuuden ilman ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevaa paasausta. Toisaalta: moraalirelativismin vaara on ilmeinen.<\/p>\n\n\n\n

Niskavuoren Heta astui oikein hyvin menneisyydest\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Aikakauden kuvaus tuntuu luontevalta ja n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 lienee tavoitettu alkuper\u00e4isen teoksen tunnelmaa (mit\u00e4 en itseasiassa voi tiet\u00e4\u00e4), mutta ainakin koen niin. Samaa koin viimeisimm\u00e4n Nosferatu-elokuvan kohdalta, joka oli vuoden 1922 elokuvan uudelleenfilmatisointi. T\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa en tuota alkuper\u00e4ist\u00e4 ole (viel\u00e4) n\u00e4hnyt, mutta t\u00e4t\u00e4 uutta versiota katsoessa, luulen p\u00e4\u00e4sseeni l\u00e4helle tuota alkuper\u00e4ist\u00e4: ohjaajan taitavissa k\u00e4siss\u00e4 uusi elokuva on s\u00e4ilytt\u00e4nyt alkuper\u00e4isen tarinan aikakauteen liitettyjen taiteellisten seikkojen lis\u00e4ksi elokuvateknisi\u00e4 ratkaisuja; olin havaitsevinani ajalle tyypillist\u00e4 teatraalisuutta.<\/p>\n\n\n\n

En ihmettele Niskavuoren suosiota. Lieneekin niin, ett\u00e4 Wuolijoki on tehnyt omasta ajastaan perustavanlaatuisia ja universaaleja ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvia huomioita, jotka p\u00e4tev\u00e4t yh\u00e4. Tarina kertoo ihmisyydest\u00e4 ja ihmisen\u00e4 olemisesta kaikkine puolineen, kuten yksil\u00f6iden tuntemasta kyltym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, my\u00f6t\u00e4tunnosta, kaipuusta, kaunaisuudesta, kauneudesta ja ylpeydest\u00e4. Ja rakkaudesta. Vaikka edell\u00e4 maalailen isolla pensselill\u00e4 ihmisen\u00e4 olemisesta, tarina kiehtoo monella muullakin tavoin.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen tilael\u00e4m\u00e4n kuvaaminen on nykykatsojalle eksoottista. Nykyisess\u00e4 ylti\u00f6yksil\u00f6llisess\u00e4 ajassa on (l\u00e4hes) mahdotonta kuvitella mink\u00e4lainen merkitys esimerkiksi kyl\u00e4yhteis\u00f6ill\u00e4 oli. Ihmiset olivat riippuvaisia toisistaan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, jossa jokaisella ihmisell\u00e4 oli paikka \u2013 tai piti olla \u2013 niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin huonossakin mieless\u00e4. T\u00e4h\u00e4n pureutuu Niskavuorikin. My\u00f6hemmin suomalaisten kyl\u00e4yhteis\u00f6jen merkityksen ja teht\u00e4v\u00e4t on korvannut valtio. Ehk\u00e4 joskus tulevaisuudessa joku rohkea teatterintekij\u00e4 ottaa asiakseen p\u00f6yhi\u00e4 pyh\u00e4n\u00e4 pidetty\u00e4 hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen rakenteita (T\u00e4m\u00e4 ei ole kannanotto hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan tai puoleen, vaan taiteen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n nimenomaan p\u00f6yhi\u00e4 pit\u00e4mi\u00e4mme itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4 ja niiden luomia mahdollisia vinoumia, jotka vaikuttavat ajatteluumme ja k\u00e4sityksiimme yhteiskunnasta).<\/p>\n\n\n\n

Kuten on todettu, n\u00e4ytelm\u00e4n aikakausi on jo itsess\u00e4\u00e4n kiinnostava, joka syvenee niiden katsojien kohdalla, joilla on tiedossa sukujensa aiempia vaiheita. N\u00e4ytelm\u00e4 antaa v\u00e4lineit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aikaa tai tietty\u00e4 ajanjaksoa syine ja seurauksineen. Hyv\u00e4ksy\u00e4 ei tarvitse. Moni on sukulinjojaan tutkimalla saanut tietoonsa seikkoja, joita voi tulkita taakoiksi. Sellaisiakin taakkoja, jotka ovat kulkeutuneet menneisyydest\u00e4 nykyisyyteen: on ollut taloudellisia romahduksia, kroonista varattomuutta, v\u00e4kivaltaa, alkoholismia ja perheeseen liittyvi\u00e4 seikkoja, jotka toivat koko el\u00e4m\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ylisukupolvista suunnatonta h\u00e4pe\u00e4\u00e4, puhumattomuutta ja peittely\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Esi-isiemme teoista me emme ole vastuussa, mutta toivottavasti meill\u00e4 on tilaa k\u00e4sitell\u00e4 asioita. Nyky\u00e4\u00e4n olemme kenties avoimempia, mill\u00e4 tarkoitan ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa tapahtuvaa dynaamista kommunikointia, en sosiaalisessa mediassa pursuavaa tunneposeeraamista.<\/p>\n\n\n\n

Suvun jatkamisen turvaaminen, omaisuuden jakaminen (jos sellaista oli) ja elinolosuhteiden yll\u00e4pito tai jopa parantaminen loivat kiinteit\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4. Parhaimmillaan ainoita turvaa tuovia rakenteita, mutta yht\u00e4lailla yhteis\u00f6t altistivat monenlaiselle hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6lle. Nykyihmiselle entisajan kyl\u00e4yhteis\u00f6n huoli yhten\u00e4isyydest\u00e4 voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 ahdasmielisyyten\u00e4 ja muottiin pakottamiselta, mit\u00e4 se varmasti usein olikin. Olosuhteet olivat kuitenkin olivat toisenlaiset.<\/p>\n\n\n\n

Hetan roolissa\u00a0Annukka Blomberg\u00a0on oikein v\u00e4kev\u00e4, mutta mielest\u00e4ni\u00a0Tapani Kalliom\u00e4ki\u00a0on elementiss\u00e4\u00e4n Hetan miehen, Akustin, roolissa. Sympaattista maskuliinisuutta huokuva Akusti-renki toimii itse\u00e4\u00e4n nostamatta. H\u00e4n on n\u00f6yr\u00e4n\u00e4, ty\u00f6t\u00e4tekev\u00e4n\u00e4 ja h\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s terve itsetietoisuus. P\u00e4invastoin kuin vaimonsa. Kalliom\u00e4en roolihahmot ovat mielest\u00e4ni aina onnistuneet olemaan vaatimattoman oloisia, mutta l\u00e4sn\u00e4olevia ja usein jopa keski\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4yttelij\u00e4suoritukset ovat kautta linjan ammattimaista ja tasokasta. Sellaista on ilo katsella. \u00c4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kommentoinkin jo aiemmin.<\/p>\n\n\n\n

Vaatimattomana teatterink\u00e4vij\u00e4n\u00e4 ilahdun aina, jos tunnistan lavalla jonkun \u201ctutun\u201d n\u00e4yttelij\u00e4n, jonka olen n\u00e4hnyt edellisen kerran vuosi, pari sitten jossakin toisessa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4. Aivan kuin t\u00f6rm\u00e4isi kadulla johonkin vanhaan tuttuun, sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n n\u00e4keminen lavalla ilahduttaa.<\/p>\n\n\n\n

Lavasteet ovat mahtavat. Lis\u00e4n\u00e4 valojen monipuolinen ja kekseli\u00e4s k\u00e4ytt\u00f6 luo sek\u00e4 tunnelmaa ett\u00e4 ovat osana toimintaa: varjot luovat omaa rinnakkaista maailmaansa\u2026 Tai ehk\u00e4 vain (yli)tulkitsin asian.<\/p>\n\n\n\n

Lava. Minimalistinen, vanereiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 selke\u00e4, (p\u00e4\u00e4osin) tyhj\u00e4 tila. Se oli kuin aukio, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 oli rakennettu puusta muuri. Tai toisinaan se oli mets\u00e4, jonka keskell\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4iset hoitivat toimiaan, ja joiden samojen j\u00e4senten tarkkaavaiset silm\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t huolen (monin eri tavoin) yhteis\u00f6ns\u00e4 muista j\u00e4senist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pienell\u00e4 liikkeell\u00e4 tilan luonne ja merkitys muuttuivat. Tila muodosti suuren ja mahtavan tilan p\u00e4\u00e4rakennuksen salin, mutta kohtaus, jossa Heta muuttaa isosta rakennuksesta pieneen m\u00f6kkiin, oli toteutettu kekseli\u00e4\u00e4sti: sein\u00e4\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Lopusta huolehti muutama huonekalu, valaisu ja taitavat n\u00e4yttelij\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Teatteri vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 monesti siell\u00e4 p\u00e4\u00e4see nauttimaan moisesta kekseli\u00e4isyydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nyt, kun olen tutustunut Niskavuoren Hetaan, olen alkanut harkitsemaan elokuvasovitusten katsomista.

(P\u00e4ivtetty 5.4.2025)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Niskavuoren Heta, Lahden Kaupunginteatteri 2025\nKuva: Aki Loponen, 2022\nPictuner Oy\naki.loponen@pictuner.fi\nwww.pictuner.fi<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Niskavuoren Heta, Lahden Kaupunginteatteri 2025\nKuva: Aki Loponen, 2022\nPictuner Oy\naki.loponen@pictuner.fi\nwww.pictuner.fi<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4n esittelyteksti:
Lahden kaupunginteatteri: Niskavuoren Heta<\/a><\/strong>

Niskavuoren Heta (Annukka Blomberg), suuren suvun vanhin tyt\u00e4r, naitetaan rengille ja viskataan k\u00f6yh\u00e4\u00e4n Muum\u00e4en m\u00f6kkiin. Vuosien uurastuksen j\u00e4lkeen Heta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suvulle ja kyl\u00e4lle ett\u00e4 niskavuorelaisia katsotaan yl\u00f6sp\u00e4in eik\u00e4 alasp\u00e4in. Heta kohtelee huonosti puolisoaan Akustia ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alempiarvoisena koko avioliiton ajan. Lopulta Akusti kuolee ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 v\u00e4syneen\u00e4. Surun ja katumuksen aallot pyyhk\u00e4isev\u00e4t Hetan ylitse ja h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n kumppaninsa arvon.

Hella Wuolijoen H\u00e4meeseen sijoittuva klassikkon\u00e4ytelm\u00e4 halkaisee puoli vuosisataa Suomen historiaa. Niskavuoren Heta on t\u00e4yden tunteen teatteria, melodraama tunnustuksen puutteesta ja n\u00e4ytt\u00e4misen pakosta, tunteista, jotka j\u00e4timme k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4.

Ohjaaja Mikko Roiha, joka on Suomen arvostetuimpia teatterintekij\u00f6it\u00e4. Visuaalisesti n\u00e4ytt\u00e4vist\u00e4 esityksist\u00e4\u00e4n ja n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n tarkkuudesta tunnettu Roiha on tunnustettu suomalaisten- ja kansainv\u00e4listen klassikkojen tulkitsija.<\/p>\n\n\n\n

Kesto 2 h 20 min., sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 v\u00e4liajan. Sovitus ja ohjaus Mikko Roiha. Rooleissa Annukka Blomberg, Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Saana Hyv\u00e4rinen, <\/strong>Tapani Kalliom\u00e4ki, Aurora Manninen, Teemu Palosaari, Anna Pitk\u00e4m\u00e4ki, Mikko P\u00f6rh\u00f6l\u00e4, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Veeti Vekola, Liisa Vuori.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n


ONNEKKAAT <\/strong>– Kantaesitys 25.1.2025

N\u00e4yt\u00f6st\u00e4 markkinoidaan nostalgiatrippin\u00e4 1980- ja 1990-luvuille, mit\u00e4 se my\u00f6s on, mutta n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 on paljon muutakin sanottavaa. Suomelle 1980-luku oli<\/p>\n\n\n\n

taloudellisesti hyv\u00e4\u00e4 aikaa: maa alkoi vaurastumaan l\u00e4hinn\u00e4 talouden vapauttamisen ansiosta. Se loi taloudellista hyvinvointia ja siin\u00e4 samalla luultavasti kohensi kansallista itsetuntoa. Kuten tied\u00e4mme, kupla kuitenkin puhkesi 1990-luvun alussa, mill\u00e4 oli pitk\u00e4kantoiset seuraukset.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 pedataan, suorastaan alleviivataan aikakautta juuri taloudellisen toimeliaisuuden, suorastaan pakkomielteisen vaurauden luomisen kautta. Nousevan keskiluokan materialististen kulissien yll\u00e4pit\u00e4miseen tarvittiin paljon resursseja: \u201cjuppiaikakaudella\u201d muu oli toisarvoista.<\/p>\n\n\n\n

Katsojaa kosiskelevalla nostalgiallakin on paikkansa, t\u00e4t\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n tavaroiden ja tapojen, sek\u00e4 erilaisten populaarikulttuuriviittausten kautta. Nostalgiaa tarjoiltiin etenkin alussa, ja ajoittain viittaukset tuntuivat p\u00e4\u00e4lleliimatuilta. N\u00e4ytelm\u00e4n edetess\u00e4 ne alkoivat asettua kokonaisuuteen oikein hyvin. Ja kyll\u00e4h\u00e4n Star Wars ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvista tutut yksityiskohdat l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t. Legendaarisella Commodore 64 -tietokoneella oli oma roolinsa tarinassa.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 on varmasti monille tuttuja teemoja \u2013 kuten perheen dynamiikka ja perheen j\u00e4senten suhteiden vaikeus. Tarinassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n alkoholismia, l\u00e4heisten kuolemaa sek\u00e4 aiemmin mainittua nousevan keskiluokan pikkuporvallista \u201cstatusn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4\u201d. Vanhempien toiminta on keski\u00f6ss\u00e4, mutta tarina kerrotaan lasten n\u00e4k\u00f6kulmasta. N\u00e4yttelij\u00e4t onnistuvat hyvin ja lasten rooleissa olevat Nenna Tyni ja Markus J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4 tekev\u00e4t oikein vakuuttavaa ty\u00f6t\u00e4 sisarusparina.<\/p>\n\n\n\n

Erityismaininta menee kuitenkin Tuomas Korkia-Aholle, joka irrottelee useammassakin roolissa kuten proviisorina (kuva yll\u00e4 oikealla). Hauskat roolit ovat haastavia niin n\u00e4yttelij\u00e4lle kuin katsojallekin, ja taitamattomissa k\u00e4siss\u00e4 katsoja voisi pahimmillaan tuntea my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4\u00e4 tahattomasta komiikasta. Korkia-Ahon ilmeiset lahjat (ja roolien eteen tehty kova ty\u00f6?) tekev\u00e4t hahmoista oikein viihdytt\u00e4vi\u00e4, jopa hauskoja.<\/p>\n\n\n\n

Tarinan pohjavire on traaginen, mutta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 huumoria, l\u00e4hinn\u00e4 mustaa. Hyv\u00e4 huumori ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 naurata(!). Itse voin ainakin nauttia huumorista dialogin yll\u00e4tt\u00e4vyyden, oivaltavuuden ja oikean rytmityksen kautta. Seikat, jotka muodostavat hyv\u00e4n huumorin.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4 viihdytt\u00e4\u00e4 ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ajatuksia sek\u00e4 muistoja ja n\u00e4ytelm\u00e4 tarjosi paljon samaistumispintaa.<\/p>\n\n\n\n

Lavastus tukee hyvin tarinaa, liukuovet ja rappuset ja muut yksityiskohdat tuovat el\u00e4v\u00e4sti mieleen aikakauden. Lavan keskell\u00e4 oleva py\u00f6riv\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 on mainio idea painottaa kohtauksessa kulloistenkin perheenj\u00e4senten v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ymi\u00e4 dialogeja py\u00f6r\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rintamaa haluttuun suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Jokainen tekee parhaansa. Kaikki ei p\u00e4\u00e4ty aina hyvin: kaikki vain p\u00e4\u00e4ttyy.

(P\u00e4ivitetty 5.4.2025)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4n esittelyteksti:
Lahden kaupunginteatteri: Onnekkaat<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sanna tuo kukkia \u00e4itins\u00e4 haudalle ja j\u00e4\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n kuinka t\u00e4h\u00e4n on p\u00e4\u00e4dytty.

Luokkanousun tehneet vanhemmat halusivat tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset edellytykset menesty\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n: j\u00e4rkev\u00e4n ammatin, hyv\u00e4t p\u00f6yt\u00e4tavat, valkoisen sohvan, uusimman videonauhurin ja Juhani Palmun maalauksen sein\u00e4lle. My\u00f6skin varmuuden, ett\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 oikeita valintoja vaurauden kasvu on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Valitettavasti joskus hyv\u00e4t aikeet eiv\u00e4t vain riit\u00e4. Vaikka meilt\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n puuttunut, lapsuutemme ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut onnellinen.

Onnekkaat kuvaa yhden perheen kautta pikkuporvarillista ajatusmaailmaa, rahan vaikutusta perhesuhteisiin ja kasvamista 1980\u201390-lukujen Suomessa, ja toivottavasti my\u00f6s keinoja miten olla tekemiss\u00e4 perheenj\u00e4senten kanssa, vaikka se v\u00e4lill\u00e4 mahdottomalta tuntuisikin.

Kantaesitys 25.1.2025, esityksen kesto 2 h 30 min., sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 v\u00e4liajan. <\/em>
K\u00e4sikirjoitus ja ohjaus Tuomo R\u00e4m\u00f6. Rooleissa Lumikki V\u00e4in\u00e4m\u00f6, Mikko Jurkka, Tuomas Korkia-Aho, Nenna Tyni ja Markus J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4. Kuvat Tommi Mattila.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lahden kaupunginteatterissa k\u00e4ynnistyi viikolla 4 kaksi uutta esityst\u00e4. Keskiviikkona 22.1.2025 ensi-iltansa sai Niskavuoren Heta ja lauantaina 25.1. oli Onnekkaat-n\u00e4ytelm\u00e4n kantaesitys. K\u00e4vin katsomassa molemmat n\u00e4yt\u00f6kset, ja ne olivatkin minulle ensimm\u00e4iset uuden teatterinjohtajan Lauri Maijalan alaisuudessa. T\u00e4m\u00e4 artikkeli ei ole varsinaisesti teatterikritiikki … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,3,107,109],"tags":[],"class_list":["post-15649","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-huomiot","category-jutut","category-kulttuuri-ja-taide","category-tapahtuma-jutut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15649","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=15649"}],"version-history":[{"count":117,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15649\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":16210,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15649\/revisions\/16210"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=15649"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=15649"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=15649"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}