{"id":551,"date":"2009-05-12T09:15:01","date_gmt":"2009-05-12T07:15:01","guid":{"rendered":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/?p=551"},"modified":"2019-07-11T19:16:24","modified_gmt":"2019-07-11T17:16:24","slug":"muistoja-lahdesta","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/?p=551","title":{"rendered":"Muistoja Lahdesta"},"content":{"rendered":"

\"teraslinna_0320.jpg\"<\/strong><\/p>\n

Pitk\u00e4n tien kulkenut taidemaalari Risto Ter\u00e4slinna<\/strong><\/a> on m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti tallentanut Lahtea maalauksissaan 1980-luvulta l\u00e4htien, apunaan kuvat ja muistot. Ter\u00e4slinnan tunteikkaat ty\u00f6t kertovat menneist\u00e4 hetkist\u00e4 positiivisessa valossa. Ter\u00e4slinna kertoo tarinansa.
\n
\nVarikko j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4<\/strong>
\nAsuin lapsuuteni Lahden veturivarikolla, is\u00e4ni Tauno Ter\u00e4slinnan toimiessa VR:n virassa ylikondukt\u00f6\u00f6rin\u00e4. Varikolla asuvista kaikki olivat rautatiel\u00e4isi\u00e4 ja Myt\u00e4j\u00e4isiss\u00e4kin asuvat olivat jollain tavalla tekemiss\u00e4 rautateiden kanssa. Me asuimme varikon kasarmissa aivan radan varrella. Kasarmeissa valtaosassa oli vain huone ja kammari. Varikolle sijoittuvat ensimm\u00e4iset 15 ik\u00e4vuottani. Kun is\u00e4ni vuonna 1953 j\u00e4i el\u00e4kkeelle ja se merkitsi meid\u00e4n perheen osalta muuttoa varikolta pois. Muutimme Okeroistentielle Sopenkorveen. Olisin n\u00e4hnyt entisen kotimme joka p\u00e4iv\u00e4 ohi menness\u00e4 niin tahtoessani, mutta aina kun kuljin t\u00f6ihin linja-autolla, Myt\u00e4j\u00e4isten sillalla k\u00e4\u00e4nsin aina p\u00e4\u00e4ni pois p\u00e4in. Niin kipe\u00e4\u00e4 tekiv\u00e4t muistot, el\u00e4m\u00e4 varikon ajalta.<\/p>\n

\"teraslinna_0333.jpg\"
\nN\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in, kun maalaamisen kannalta ajattelee, niin silloin olisin saanut varikolta paljon valokuvia, sill\u00e4 ne antavat kehykset ja mittasuhteet. Minulla on kyll\u00e4 hyv\u00e4 muisti, joten se on auttanut paljon maalaamisessa. Muistista maalatessa t\u00f6ihin tulee my\u00f6s enemm\u00e4n henke\u00e4.
\n
\nPitk\u00e4 matka taidemaalariksi<\/strong>
\nVuonna 1953 aloitin konditoriakoulussa. Ajattelin ett\u00e4 hankin t\u00e4st\u00e4 kunnon ammatin ja menen naimisiin. Eih\u00e4n se tietenk\u00e4\u00e4n niin mennyt, vaikka minulla oli hyvi\u00e4 ty\u00f6paikkoja konditorioissa. Konditoriankin ty\u00f6h\u00f6n tarvitaan taiteellisuutta ja se olikin silloin arvostettu ammatti, mutta minua takoi se, ett\u00e4 lapsesta asti olin halunnut tulla taiteilijaksi. Jossain vaiheessa ryhdyin mainospiirt\u00e4j\u00e4ksikin, ja teinkin jonkun verran niit\u00e4 hommia.<\/p>\n

Mutta jo nuorena olin my\u00f6s innokas maalaamaan, johon liittyy osuva tarina, joka liittyy er\u00e4\u00e4seen valokuvaan. T\u00e4dill\u00e4ni oli maalaistalo K\u00e4rp\u00e4sen kaupunginosassa ja kuvassa seison ulkona ja esit\u00e4n niin taiteilijaa niin taiteilijaa: ulsteri p\u00e4\u00e4ll\u00e4, baskeri tietysti p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja silkkihuivi vedetty kaulalle, kaulukset pystyss\u00e4. Kuvan oton j\u00e4lkeen l\u00e4hdin maalaamaan. Oli maaliskuu ja pakkasta. Sill\u00e4 reissulla tein akvarellity\u00f6n, joten asustevalinta ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n poseeraamista.<\/p>\n

1950-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 k\u00e4vin piirustuskoulua, jossa sain vankan pohjakoulutuksen taiteilijuuteen. Ja tietenkin olen lukenut paljon alan kirjallisuutta. Minulla on ollut alusta asti n\u00e4kemys siit\u00e4, miten haluan maalata. Ateneumissa k\u00e4vin vapaalipuilla 18-vuotiaaksi asti, reissasin Lahti-Helsinki v\u00e4li\u00e4 useasti. Ateneumissa oli vallalla huippunaturalismi, itse halusin jotain muuta. Siell\u00e4 tutustuin impressionistien t\u00f6ihin, jotka tekiv\u00e4t vaikutuksen. Vuodet vieriv\u00e4t ja tuli vuosi 1972. L\u00e4hdin kes\u00e4ll\u00e4 Israeliin etsim\u00e4\u00e4n onneani, menestyst\u00e4 siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni todellisen syvyyden ja tarkoituksen. Pys\u00e4hdyin ja ajattelin: ei mit\u00e4\u00e4n valmista. Ei mill\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ni alueella.<\/p>\n

Se kes\u00e4 oli vedenjakani el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni: aloin tosissaan maalaamaan. Ensimm\u00e4isen n\u00e4yttelyn tosin pidin vasta vuonna 1985 Asikkalassa Danielson Kalmarin huvilassa.<\/p>\n

\"teraslinna_0322.jpg\"
\n
\nValoa ikkunassa<\/strong>
\nMaalauskohteen valitsemisessa p\u00e4tee sama kuin ihmisten v\u00e4lisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4: joku ihminen koskettaa, joku ei. En esimerkiksi poimi rakennuksesta hienoja oivalluksia, mutta sen sijaan pystyn el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 rakennus on joskus rakennettu, siin\u00e4 on asuttu ja siin\u00e4 on kuoltu. Ty\u00f6h\u00f6n tulee kerroksia, ne alkavat el\u00e4\u00e4. Maalauksissa n\u00e4kyv\u00e4t minun tekniikkani, se ei ole siloiteltua. Ihmisten persoonallisuuden n\u00e4kee k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4ni v\u00e4reist\u00e4 ja sivellintekniikasta, py\u00f6r\u00e4yt\u00e4n sivellint\u00e4 aika s\u00e4h\u00e4k\u00e4sti. Siveltimeni kulmat py\u00f6ristyv\u00e4t nopeasti.<\/p>\n

Olen aina rakastanut t\u00e4t\u00e4 impressionistista n\u00e4kemyst\u00e4. Sen itu on siin\u00e4, ett\u00e4 juuri se oleellinen pit\u00e4\u00e4 saada siihen. Impressionismi perustuu sanatarkasti ilmaistuna siihen, ett\u00e4 ”kuvataan kuvattavan kohteen p\u00e4\u00e4asiallinen kuvavaikutelma, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yksityiskohdista\u201d. Kyll\u00e4 se paljon paljastaa taitelijan psyykett\u00e4, kuinka h\u00e4n n\u00e4kee ja kokee. Er\u00e4s toimittaja kirjoittikin t\u00f6ist\u00e4ni, ett\u00e4 \u201dvaikka ty\u00f6 olisi muuten synke\u00e4, aina jostain n\u00e4kyy se toivon kipin\u00e4, valo\u201d. N\u00e4ihin kaikkiin t\u00f6ihin sis\u00e4ltyy minun oma el\u00e4m\u00e4ni jollain tavalla.<\/p>\n

Lahden tallentaja<\/strong>
\nK\u00e4vin uimassa aina Tallinpassissa, kun asuin vieress\u00e4. 1950-luvulla trendi muuttui ja Myt\u00e4j\u00e4isilt\u00e4 jengi meni M\u00f6ys\u00e4\u00e4n. Silloin kuljettiin Puu-Paavolan ohi, miss\u00e4 oli silloin viel\u00e4 n\u00e4tin n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja, mutta ei sit\u00e4 arvoa silloin nuorena tajunnut. Vasta vanhemmiten aloin kiinnostua alueesta. Lahtea aloin maalaamaan joskus 1980-luvulla ja ensimm\u00e4inen ty\u00f6 taitaa olla nimenomaan Paavolasta. Muistan sen kes\u00e4illan: voikukat kukkivat, talot p\u00e4\u00e4osin lytyss\u00e4 ja l\u00e4n\u00e4ss\u00e4. Siin\u00e4 maalauspaikan l\u00e4hettyvill\u00e4 oli alkoholistien ns. liekkimaja ja siell\u00e4 kaksi \u00e4ij\u00e4\u00e4 vinettopullo k\u00e4dess\u00e4. Kun ne n\u00e4kiv\u00e4t minut, niin toinen huusi \u201dPerkele, kukas sin\u00e4 olet?!? Painu helvettiin siit\u00e4!\u201d Paavolan tallentaminen j\u00e4i sill\u00e4 er\u00e4\u00e4 siihen. No kyll\u00e4 siit\u00e4 taulu syntyi ja lopulta se meni hyv\u00e4\u00e4n paikkaan.<\/p>\n

Anttilanm\u00e4ki tuli tutuksi jo lapsena kun Launeenkadun varrella asui yksi kaverini, joten siell\u00e4 seuduin tuli liikuttua. My\u00f6hemmin 1980-luvulla er\u00e4\u00e4n tuttavani suosituksesta k\u00e4vin varsinaisesti tutustumassa siihen Anttilanm\u00e4keen. Se oli silloin aika huonossa kunnossa, kun aloin siell\u00e4 maalaamaan. Siin\u00e4 oli oma vieh\u00e4tys silloin, mutta hyv\u00e4 ett\u00e4 korjasivat, muuten siell\u00e4 olisi muuten k\u00e4ynyt kuin Puu-Paavolassakin: kaupunki otti sinne vuokralaisia asumaan eik\u00e4 kukaan tehnyt rappeutuville asunnoille mit\u00e4\u00e4n, karjasuojat autotalleina, kissoja hirve\u00e4sti. Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n Anttilanm\u00e4ki on v\u00e4h\u00e4n sellainen eliittialue.<\/p>\n

Olen Lahden melkein puhkimaalannut. Okeroinen, keskusta, Jalkaranta ja Paavola… Anttilanm\u00e4ke\u00e4 ei kukaan muu ole maalannut kuin min\u00e4, liikuinhan siell\u00e4 l\u00e4hes 20 vuotta. Karjusaaresta olen tehnyt aika paljonkin, mutta se ei ollut silloin erityinen paikka siihen aikaan kun maalasin. Taas on havaittavissa, ett\u00e4 Lahtea rakennetaan uusiksi ja tietysti onhan siin\u00e4 oma vieh\u00e4tyksens\u00e4, vaikka uusimmat asuinalueet ovat minulle aika vieraita.<\/p>\n

\"teraslinna_0323.jpg\"
\n
\nUusi vaihe?<\/strong>
\nYhten\u00e4 vuonna tein 300 ty\u00f6t\u00e4, siis l\u00e4hes tulkoon taulun p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Se oli kiihke\u00e4 vuosi jostain syyst\u00e4. Olen viime vuosina joutunut miettim\u00e4\u00e4n onko ns. ympyr\u00e4 tulossa t\u00e4yteen kohdallani. Aloitin ty\u00f6teon juuri t\u00e4st\u00e4 talosta, jossa juuri asun. T\u00e4m\u00e4 legendaarinen viiskulma (Vesij\u00e4rvenkadun ja Kirkkokadun risteys. Toim. huom.) oli minun nuorenpojan ensikosketus ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

\u201dAika ja sattuma johtaa ihmislasten kohtaloita\u201d. Silloin jos on oikealla ajalla oikeassa paikassa, voi k\u00e4yd\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 saa uuden vaihteen ja sis\u00e4ll\u00f6n. N\u00e4in on k\u00e4ynyt my\u00f6s omalla kohdallani…<\/p>\n

***Haastattelu tehtiin alunperin Lahen Lehen toiseen numeroon, jota ei julkaistu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pitk\u00e4n tien kulkenut taidemaalari Risto Ter\u00e4slinna on m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti tallentanut Lahtea maalauksissaan 1980-luvulta l\u00e4htien, apunaan kuvat ja muistot. Ter\u00e4slinnan tunteikkaat ty\u00f6t kertovat menneist\u00e4 hetkist\u00e4 positiivisessa valossa. Ter\u00e4slinna kertoo tarinansa. Varikko j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 Asuin lapsuuteni Lahden veturivarikolla, is\u00e4ni Tauno Ter\u00e4slinnan toimiessa VR:n … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,3,107],"tags":[],"class_list":["post-551","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-haastattelut","category-jutut","category-kulttuuri-ja-taide"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/551","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=551"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/551\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10876,"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/551\/revisions\/10876"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=551"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=551"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.lahenlehti.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=551"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}