Runoja

Talon mies

Olisinko komea tuuliviiri katolla
Näyttäisin maailmalle millainen olen
Mutta katkeaisin tuulen riepotuksessa

Olisinko läpäisevä savupiippu
Taivaalle kuljettaisin sankan savun
Mutta itse tukehtuisin

Olisinko harmaa perustus
Näkymättömissä maan alla
Tekisin vain sen mitä vaadittaisiin
Kantaisin kaiken

Viimeiset 

miehet työssä raskaan
rautaa, puuta kantaen

poissa ne päivät
alla kiskot vahvat
kulku tasaista

ei kauaa kestäkään
rauta hitaasti murtuen
murtuu matka tasainen
väistämätön suistuminen

isketään puuhun
naulat viimeiset

Pyhä

Tunteet ovat uskontomme
Samaistumme tunteisiimme
Tunteet ova ”minä”
Tunteet ovat pyhin
Pyhää ei saa loukata

Myötätunnon ulkoinen korvike
Egoismin tuottama sentimentalismi
Syntyen vain olosuhteissa
Jota luulemme pysyväksi
Ymmärtääksemme
Aito myötätunto näyttäytyy ilman kiiltäviä kuoria
Ajottomana joka hetkessä

Lahti

Toinen haluaa takaisin
Toinen haluaa pois
Jotta voi kertoa olevansa sieltä

Tylyt ja harmaat, kylmää betonia
Ihmiset vai rakennukset?
Kuoret vai ydin?

Paloi pois, syntyi tuhkasta
Kaupunki, jossa ei tapahdu mitään
Antaen kaiken

Vastaa