Kullankukkulan ympäristö

Kävin ala-asteen Länsiharjun koulussa 1980- ja 90-luvuilla. Samalla Kullankukkulan seutu tuli tutuksi, ja paikka tuntuikin hyvin jännittävältä: kukkulan ympärillä oli jäljellä vielä vanhoja puutaloja ja kivijalkoja sekä Neljänkaivonkadun varrella kaivoja ja maakellareita. Viereiselle pellolle, silloiselle Rahikankadulle oli vasta aloitettu rakentamaan perhepuistoa. Tiet olivat, jos eivät hiekkaa, niin öljysoraa.
Kukkula oli hyvä paikka talvisin harrastaa pulkalla tai minisuksilla laskua. Vieressä kulki latu pellon ympäri.

Kullankukkulan alueella tarkoitan tässä tapauksessa aluetta, joka rajautuu jota kuinkin Helsingintiehen,Tapparankatuun, Kaarikatuun/Rahikankatuun ja rautatiehen. Lisäksi olen jakanut Kullankukkulan karkeasti itä- ja länsipuoleen.
Lopuksi vielä pieni katsaus nykyhetkeen.

Aloitin kouluni vuonna 1986 Länsiharjun koulussa ja onkin ilahduttavaa että Lahden
karttapalvelun ilmakuvista löytyy aineisto juuri tuolta vuodelta. Koulun aloittamisen jälkeen Kullankukkulan ympäristö tuli entistäkin tutummaksi.

Omien muistikuvien tukena olen käyttänyt Lahden Paikannimistö -kirjaa (toim. Marjukka Laapotti, v. 1995), kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia, muut omia havaintojani kokemuksiin sekä lähdeaineistoon perustuen.

Kullankukkula > on mäki, jossa Tornatorin asukkailla, varsinkin nuorilla, oli tapana käydä huvittelemassa. Nimen kerrotaan tulleen tästä, sillä lahtelaisilta on kerätty laulelma, jossa sanotaan, että ”Korkealta Kullan Kukkulalta naimaan aion mennä. Sieltä tuon miniän mammallein, ai mammallein, ai mammallein, jos ehta punaposken saan…” (Hollolan Lahti 1956).
Lahtelaisilla on ennen vanhaan ollut mäennimien perusteella yleinen tapa juhlia harjuilla ja kukkuloilla: ajanvietteenä on ollut tanssi, kokon polttaminen ja keinuminen. Kullankukkulan toinen nimi oli Rahikanmäki, sillä Rahikan torppa sijaitsi sen kupeella. Torppa kuului Marolan tilalle ja hävisi 1930-luvulla.
Kullankukkula-nimen määriteosa voisi tietysti sisältää maastotermin kullas, joka on germaaninen lainasana ja tarkoittaa ”kumpua, vuopren lakea” tms. (Vahtola 1980: 119-120). Sana tunnetaan juuri Kaakkois-Hämeessä. Kulla-sana tarkoittaa ”hatun kupua, koppaa; (vanh.) pääkallo, -laki. Nykyruotsin koll ”huippu, kumpu” jne. 

Länsipuoli

Senaatinkartta vuodelta 1875.

Senaatinkartta vuodelta 1875. Santamäki ja alempana Kullankukkula.

Radan varteen oli noussut Starckjohannin teollisuusalue ja paikalla ollut Santamäki oli muisto vain. Se oli joskus muinoin ollut kuulemma korkea soramäki. Neljänkaivonkadun ja Helsingintien risteyksessä oli silloin vielä R-Kioski. Se oli ”Ylä-Ärrä”, ”Ala-Ärrä” sijaitsi Tapparakadulla.
1980-luvun puolivälin jälkeen Keijutien Kullankukkulan pää oli saanut omat modernit rivitalonsa, kadun päässä tosin oli vielä ainakin kolme vanhaa rakennusta jäljellä. Yksi oli ollut pitkään autiotalona, yhdessä oli asukkaita aivan sen purkamiseen saakka.
Aluetta dominoivat Kansakoulunkadun pienkerrostalot sekä ”Milkin” (Miljoona)talot sekä tietenkin Länsiharjun koulu.
Kansankoulunkadulla asui lukuisia kavereita, ja Milkin kenttä tuli talvisin tutuksi, kun jääkiekkoharrastus tuli mukaan elämään.

Asemakaavakartta vuodelta 1925.

Asemakaavakartta vuodelta 1925.

Topografinen kartta vuodelta 1931.

Topografinen kartta vuodelta 1931.

Osoitekartta vuodelta 1952.

Osoitekartta vuodelta 1952.

Santamäki > on osa Ilomäestä, joka oli aikoinaan lähes yhtä korkea kuin Radiomäki (ent. Selänmäki). Sittemmin mäki on madaltunut kun siitä on ajettu hiekkaa. Mäellä pidettiin juhannusjuhlia, kuten läheisellä Kullankukkulalla. Alueella kulkee nykyisin Helsingintie ja entisen Starckjohannin toimisto- ja varastoalue.

Kouluni kävin siis Länsiharjun ala-asteella, joka oli vuonna 1932 rakennettu Länsiharjun (kansa)koulu (Läntinen kansakoulu). Koulua laajennettiin etelään 1980-lopulla, ja muutenkin koulu remontoitiin perusteellisesti, myös pihan osalta. Muista vielä ensimmäiseltä luokalta pihan portaat jota tuli kuljettu pääoville. Sittemmin ne hävisivät laajennuksen myötä. Koulun tontin itäpuolella oli vielä 1990-luvun vaihteessa asuinrakennus ja siihen kuuluva piharakennus. Ne sittemmin väistyvät erillisen koulun lisärakennuksen tieltä.

Koulun pihalla oli 80-luvulla oli ruohittunut hiekkakenttä, jossa välituntisin oli hyvä pelata jalkapalloa. Myöhemmin kenttä kunnostettiin oikeaksi pelikentäksi. Jo silloin tiesimme, että aiemmin sillä paikalla oli ollut lampi tai suo. Entisen lammen paikka oli hyvin nähtävissä: rinteet nousivat tasaiselta aukealta. Lisäksi muistan kuulleeni tarinoita, että suosta oli joskus aikoinaan löydetty naisen ruumis. En tiedä kuinka paikkaansapitävä tarina oli.

Vuodelta 1931 olevassa topografisessa kartassa lammen kohta on merkitty vesiperäiseksi, vuoden 1938 topografisessa kartassa se on suo/räme. Vuoden 1938 opaskartassa se on merkitty lammeksi, ja vuoden 1952 osoitekartassa epämääräinen suo. Ilmeisesti lampi umpeenkasvoi ja lopulta täytettiin (kts. alla). Kirjallisissa lähteissä täyttövuodeksi on ilmoitettu 1928, mutta sitä myöhemmissä kartoissa kohta on merkitty lammeksi tai suoksi. Onko lampi sitten ollut ennen vuotta 1928 laajempi, kuin tuo kartoissa näkyvä, ja siitä on jäänyt osa, joka sittemmin umpeenkasvoi? Vuoden 1963 peruskartassa vesi- tai suoalueesta ei ole viitteitä.

Nyt tällä lammen paikalla on koulun kakkosrakennus. Siellä vierailimme Lahden rautatieharrastajien edustajina vuonna 2009 kertomassa harrastuksestamme. Päivän aikana esitystä kävi kuuntelemassa kaikki koulun oppilaat.
Samassa yhteydessä pääsin pitkästä aikaa käymään kierroksella vanhassa koulurakennuksessa. Kovin oli tuttua, eikä koulu tuntunut juurikaan muuttuneen 17 vuodessa.

Kullankukkulanlampi / Illiäisenpassi / Illiäinen > on entinen suurehko ja syvä lampi, jossa oli iilimatoja. Lampi täytettiin v. 1928 ja paikalle rakennettiin myöhemmin Länsiharjun koulu. Vuoden 1791 kartassa Iilijäis.

Läntinen Kansakoulu (Päijät-Häme-wiki) > Lahden kylän ensimmäisen kansakoulun perusti kartanonisäntä, kapteeni August Fellman. Se rakennettiin vuonna 1873 talollisten päivätöinä Fellmanin lahjoittamalle tontille. Nykyisen Länsiharjun koulun valmistuttua 1932 koulun toiminta siirrettiin Länsiharjulle.

Koulun tontin ja entisen lammen ympärillä oli vielä 80-luvun lopulla puutaloja. Niissä majaili laitapuolenkulkijoita, mutta aivan loppuaikana ne olivat ilmeisesti tyhjillään. Pikkupoikina hylätyt talot kiinnostivat, ja liiallisen uteliaisuuden takia taisi tulla huutiakin.
Taloja oli myös entisen Kullankukkulantien ja Neljänkaivonkadun risteyksessä. Nämä talot purettiin 90-luvulla kun Starckjohann laajensi toimintaansa etelään. Erään talon aidan perustukset ovat vielä nähtävillä nykyäänkin Kullankukkulanpolun varrella.

Kullankukkulanpolku > Kullankukkulan länsipuolella. Aiemmin nimellä Kullankukkulantie. Vuoden 1952 opaskartassa tie alkaa Keijutieltä ja kulkee Jalkamiehenkadun ja Neljänkaivonkadun risteykseen. Nykyisin tie on Kullankukkulanpolku ja se kulkee Keijutieltä Rahikankadun ja Neljänkaivonkadun risteykseen.

Jalkamiehenkatu > Nimi kuvaa ilmeisesti tien käyttöä. Tie suunniteltiin vuoden 1951 asemakaavassa kulkemaan Launeenpeltojen halki Anttilanmäkeen asti. Sittemmin se sijoitettiin Kullankukkulan itäpuolelle.
Myöhemmin osa katua on nykyisin Tanhupolku sekä länsipuolella katu on nykyään Tornatorinkatu ja Länsiharjunkuja, joista viimeinen kulkee hieman alempana kuin Jalkamiehenkadun alkuperäinen linjaus.

Itäpuoli

Kullankukkulan rinteessä Launeen peltojen puolella oli vanhoja puutaloja. Kerrottiinpa että eräässä talossa kummitteli. En tiedä oliko se yleinen uskomus vai jonkun kaverin päähänpisto. Sorsalammen ympäristö oli turvallinen ympäristö tarkkailla kummitustaloja, vaikka talvisin jäällä pyöräilyssä oli omat riskinsä. Erään kerran jäällä ollut kaatui pyörällä ja pyörä liukui avantoon. Sieltä se sitten nostettiin oksien avulla.
Tekolammen kohdalla oli ollut aikoinaan Vähän-Saksalan tila sekä pieni lammikko. Näistä ei vielä tuolloin ollut tietoakaan, tekolampi ja sen vieressä ollut leikkipuisto kiinnostivat.

Kullankukkulankatu > Sijaitsee Kullankukkulan itäpuolella.

Kullankukkulankadulle oli rakennettu korkea kerrostalo puutaloalueen keskelle ilmeisesti 1970-luvulla. Tässä talossa asui 80-luvulla isovanhempani jonkin aikaa, joten lähitienoot tulivat tutuksi. Vielä 90-luvulla Tanhutiellä erään puutalon pihassa oli mm. hanhia. Tanhupolku (ent. Jalkamiehentie) sai vuosituhannen vaihteen jälkeen uusi rakennuksia, mutta alueella on säilynyt useita puurakennuksia.

Neljänkaivonkadulla oli 1980-90-luvuilla kaivoja ja maakellareita pikkupojille ihmetteleväksi. Osa pumppukaivoista jopa toimi, ja tulihan niitä ”ränkättyä” kyllästymiseen (ja kastumiseen) asti.
Puutalot olivat jo tuolloin väistymässä: Rahikankadun länsipuolelle oli rakennettu siis kerrostalo ja itäpuolella linja-autohallit, jotka tosin purettiin kun Asemantaustaan rakennettiin uusia pienkerrostaloja.

Neljänkaivonkatu / Kaivokatu > Kadun varrella oli aiemmin neljä kaivoa. Kadun nimi oli myös Kaivokatu, Tehtaankatu, Radan sivu. Katu mainitaan ensimmäisen kerran isojaon järjestelykartassa v. 1898. Sittemmin tie Hennalan varuskuntaan kulki tätä kautta. Kadun nimikin oli Hennalan kylätie. Vuonna 1926 se ”määrättiin paikallistieksi” (ESS 25.7.1973). Vuonna 1937 kadun osan nimi, osa oli Jalkamiehentietä. Koko kadun nimeksi.

Rahikankatu > Torpannimi Rahikka. Torpassa asui Rahikan Iita. Rakennus purettiin 1930-luvulla. Aluetta on sanottu Rahikan kulmakunnaksi. Osa kadusta on nykyisin Kaarikatu.

Tanhutie > Kukkulalla on ennen tanhuttu ja pidetty juhlia.

Muorinkuja > Nimetty erään rautatieläisen vaimon mukaan. 

Marola / Iso-Marola / Yli-Marola > Osa Marolan kantataloa. Ennen Lahdenkylän paloa Yli- ja Ali-Marola sijaitsivat torin paikkeilla. Lahden kylän kantatalo jakaantui Ali- ja Yli-Marolaksi, joista ensimmäinen siirtyi palon jälkeen Kujalaan ja jälkimmäinen Asemantaustaan, sitä on sanuttu pelkästään Marolaksi.

Vähä-Saksala > Entinen talo, joka lohkaistiin v. 1852 Saksalan kantatalosta. Sorsapassi sijaitsi talon päärakennuksen vieressä. Aikaisemmin talosta kulki nykyisen Launeen kirkon kohdalle ns. Vähän-Saksalan kuja. Talon ympäristöä sanottiin ennen Saksalankulmaksi, sittemmin Kirkonkulmaksi.

Sorsapassi / Kolmenkoivunlampi / Rahikanpassi / Sorsalampi > Vähä-Saksalan tilan alueella ollut lammikko tai suopanne. Yksi nimi on tullut kolmesta suuresta koivusta. Lammessa oli tapana liottaa Yli-Marolan pellavia. Lähellä oli Rahikantorppa, ja sorsat viihtyivät lammikossa, kuten nykyisessä tekolammessakin.

Nykyhetki

Alue on muuttunut sitten 1980-luvun. Kaarikadun varteen on tulossa uusi asuinalue kaupungin puutarhan siirryttyä alueelta. Tapparankadun varrella vanhalla pellolla ollut vanha latokin purettiin muutama vuosi sitten ja tilalle on tullut uusia pienkerrostaloja. Vuonna 1953 valmistunut Launeen kirkko on sai 1990-luvun puolivälissä viereensä punatiilisen Esikoislestadiolaisten rukoushuoneen.

Kaupunki möi muutama vuosi sitten nykyisen Yläportinkadun kolme vanhaa asuintaloa piharakennuksineen. Neljäs oli jo aiemmin palanut. Tämän vuoden aikana viimeinenkin kolmesta talosta on purettu, ja tilalle nousee uudisrakennus. Kadulla on myös muita tontteja, joille parhaillaan nousee ainakin yksi uusi talo.

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu), joka sittemmin korvattiin uudisrakennuksella. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu), joka sittemmin korvattiin uudisrakennuksella. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu). Talo purettiin kokonaan kesällä 2015, vaikka sen korjaaminen oli jo aloitettu. (Kuva Sauli Hirvonen)

Alueen alkuperäinen puutalo kesällä 2013 Kullankukkulan rinteessä (nyk. Yläportinkatu). Talo purettiin kokonaan kesällä 2015, vaikka sen korjaaminen oli jo aloitettu. (Kuva Sauli Hirvonen)

Tanhupolun (ent. Jalkamiehenkadun) ja Tanhutien varrella on säilynyt useita puutaloja.

Kullankukkulanpolun (ent. Kullankukkulantien) varrella ei ole muuta jäljellä kuin erään rakennuksen aidan perustukset nähtävillä. Starckjohannin ja koulun laajennuksen myötä kaikki ympäristöstä olevat talon hävinnyt.

Kaarinkadun ja Rahikankadun risteyksessä on vielä pystyssä vihreä, suuri puutalo.

Muorinkujalla on vielä alkuperäisiä rakennuksia jäljellä. Muut alueen rakennuksista on uudisrakennuksia.

Vähän-Saksalan tila on hävinnyt, mutta Marolan tila on onneksi säilynyt näihin päiviin asti. Kesäisin siellä toimii kotieläinpuisto.

Launeen perhepuiston ympärille on rakentunut Lahden keskuspuisto, monenlaiseen leikkiin ja harrastamiseen. Tai sitten voi hiljentyä sorsalammen äärellä ja tutkiskella alueen useita erilaisia kasvi- ja puulajikkeita.

Radan varrella Starkin (ent. Starckjohann) teollisuusrakennukset ja -hallit ovat väistymässä uuden asuinalueen tieltä. Hanke on jo kaavaluonnosvaiheessa ja havaintokuvien perusteella alueelta säilyy ainoastaan BE Groupin betoninen pääkonttorirakennus. Muuten alueelle on tulossa pääasiassa asuntoja, Helsingintien varteen liikerakentamista.

Yksi vastaus artikkeliin ”Kullankukkulan ympäristö

  1. Mainitset Yläportinkadun kolmesta myydystä talosta. Itseäni on ihmetyttänyt kuitenkin se yksi talo, jota tässä tekstissä ei ole mainittu ollenkaan. Noiden talojen ”takana” pohjoisella puolella on kellarillinen puutalo, joka on kauttaaltaan maalattu verenpunaiseksi. Muistelen talon 10-15 vuotta sitten olleen vihreä, ja myöhemmästä maalauksesta kertoo sekin, että ikkunoita peittävät levyt ovat samaa sävyä. Ihmettelen kyseisen talon historiaa ja sitä, miksi tuo maalaustyö on tehty?

Vastaa