Timotei Teatteri: Juna

Päätin pitkästä aikaa virkistää itseäni teatterikäynnillä. Tiedossa oli Nuorisoteatteri Timotein Juna-näytelmä, jota esitettiin Pikkuteatterilla kolmena iltana. Näytelmä sijoittui Las Vegasiin matkaavaan junaan jossa tapahtuu murhia. Jo nimenä tietysti herätti rautatieharrastajan mielenkiinnon ja lisää vettä mylly sai, kun kuulin että kyseessä on murhamysteeriö.
Yleisöä paikalle oli saapunut arviolta parikymmentä.

Toki näytelmästä oli jo vihiä saanut aiemmin yhdistyksen kautta. Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:llä oli lavastuksessa sormensa pelissä (tai näytelmässä), sillä teatteriporukka oli lainannut yhdistykseltä aitoja matkustajajunan penkkejä tuomaan junamaista tunnelmaa esiintymislavalle.

Näytelmän parasta antia olivat nuorten roolisuoritukset. Etenkin haluan nostaa esille muutamia rooleja. Kondutööri Allie Smith (Lauri Tiaisen) oli tarinan etenemisen kannalta oleellinen. Rooli oli vaativa, mutta Tiainen oli uskottava ja osasi vetää roolimsa mainiosti (symppaattisuudesta huolimatta tai sen takia epäilin häntä alkupuheen jälkeen murhaajaksi). Toinen tarinan kantavia voimia oli Lady Louise (Janette Tolvanen), sähäkkänä leidinä päällepäsmäämässä. Suulas reportteri Charlie Porter (Tuisku Nurminen) esiintyi luisevana hahmona, joka oli valmis tunkemaan nenänsä joka paikkaan. Mainittakoon vielä Iiris Aaltosen esittämä isä Tom O’Malley, joka vaikutti onnistuneesti tossukalta. Muidenkin kohdalla roolitus oli varsin onnistunut.

Joissakin nimissä oli havaittavissa kaksoismerkityksiä, etenkin englanniksi lausuttuna vai mitä tulee mieleen nimistä Lucy Fur, Mindy Hunter ja Charlie Porter?

Lavastus oli minimalistista, koostuen – kuten jo siis mainitsin – lähinnä junanpenkeistä ja tämä ratkaisu olikin hyvä. Ns. ulkokohtaukset, jotka tapahtuvai asemalla ja aseman laitureille, toteutettiin edestakaisin kävelevillä matkustajilla. Kenkien kopina ja näennäinen kiire toimivat mainiosti kuvaamaan rautatieaseman tunnelmaa.

Muutamat selvät heikot kohdat olivat rytmityksessä, välillä syntyi pieniä hiljaisia hetkiä jolloin tarina ikäänkuin pysähtyi. Kuitenkin näytelmä oli sopivan mittainen, kelloa en sen päättyessä katsonut, mutta 20 minuutin väliajan kanssa kesti noin puolitoista tuntia.

Kokonaisuutena Juna oli varsin leppoisa(!) dekkari.

Juna

”Joukko onnenonkijoita on matkalla kohti unelmien Las Vegasia. Matka kuitenkin viivästyy. Konduktööri Smith syyttää teknistä ongelmaa, mutta Lady Louise epäilee että jotakin hirvittävää on tapahtunut. Onko kyseessä murha?

Lahtelainen lasten ja nuorten harrastajateatteriyhdistys Timotei täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Yksi juhlavuoden näytelmistä on jännitysnäytelmä JUNA, joka saa ensi-iltansa toukokuussa 2012. Timotein nuoret 13–17-vuotiaat teatterintekijät tarttuvat murhamysteeriin ohjaajansa Pauliina Lintulan kanssa ja tekevät aikamatkan 50-luvulle!”

Rooleissa:

Allie Smith: Konduktööri – Lauri Tiainen
Dave Flower: junatyöntekijä – Antti Muje
Amy Flower: junatyöntekijä – Susanna Selin
Tom ’O Malley: isä – Iiris Aaltonen
Helen ’O Malley: vaimo – Sanna Rinne
Emily: Helenin sisar – Outi Harju
Lucy Fur: Jasmin Kontinen
Harriet Grant – Ilona Nousiainen
Mary: Aniina Hovi
Margaret Colour: Pinja Nurminen
Wendy Fisher: Neea Viuhko
Mindy Hunter: Siiri Stenborg
Charlie Porter: toimittaja – Tuisku Nurminen
Lady Louise: Janette Tolvanen

Käsikirjoitus: This story has no title – Juna
Timotei-teatterin Legendat vuonna 2007
Ohjaus: Pauliina Lintula
Äänet ja valot: Otso Vartiainen
Puvustus: Essi Huovila
Lavastus: Kati Tuomola
Tuotanto: Johanna Tulla
Käsiohjelma ja julisteet: Josefina Pönkkä

Vastaa