Uuteenkylään ja takaisin

Uudenkylän ensimmäinen asemarakennus vuodelta 1870 tuhoutui talvisodassa kolme päivää ennen talvisodan päättymistä. Nykyisen asemarakennuksen vuodelta 1940 Liikennevirasto luovutti 1.1.2016 Senaatti-kiinteistöille myytäväksi, samana päivänä kun Lahti sai kolme rautatieasemaa lisää liitoksen myötä. Tosin vanhalla asemalla junat eivät ole ottaneet matkustaja kyytiin yli kymmeneen vuoteen vaan matkustajat ovat käyttäneet vuonna 2010 valmistunutta uutta asemaa, joka sijaitsee hieman lännempänä.
Vanha asemarakennus sijaitsee Pietarinradan ja Uudenkyläntien välissä keskellä taajamaa. Makasiini on vielä toistaiseksi vuokralla.

Uudenkylän vanhaan asemaan liittyy paljon paikkakuntalaisten muistoja. Tiilirunkoinen, lautaverhoiltu rakennus on pidetty hyvässä kunnossa. Siihen on jo paikallisten toimesta ideoita mm. kahvila, asukkaiden ”olohuone”, käsityöverstas, Matkahuolto, kylähistorian näyttelytila, harrastepaja.

Uudenkylän Työväenyhdistys ry ja Lahden Rautatieharrastajat TOPPAROIKKA ry. järjestävät aseminen muistelutilaisuuden Kynttilänpäivänä 31. tammikuuta klo 14.00–17.00 kulttuuripisteessä Uudenkyläntie 59. Tilaisuudessa jokainen voi jakaa asemasta kertomuksiaan ja kuvia, lisäksi musiikkia ja muistoesineitä. Junailijoina toimivat Juhani Sillanmäki ja Markku Sakari Meriluoto. Paikalla kahvitarjoilu.

IMG_6253

Uudessakylässä

Kuten kaikki tietävät, vuoden alusta Lahti ja Nastola yhdistyivät. Kävin viime kesänä hakemassa tuntumaa uuden kunnan Nastolan puoleen, kun Lahden seudun oppaat ry järjestivät kiertoajelun Nastolaan.

Kierros ulottui myös Uuteenkylään, johon minulla on ollut erityinen suhde. Tähän vaikutti se, että asuimme siellä vuosina 83-84. Piskuinen taajama oli vielä silloin voimissaan, kauppoja oli muutama, kirjasto ja jopa muutamia erikoisliikeitä. Seutu tarjosi pikkupojille hyvät olosuhteet erilaisille seikkailuille ja kolttosille.

Asuimme rinteessä aivan rautatien vieressä. Rautatien kautta opin myöhemmin tuntemaan myös Lahtea.

Vielä tuolloin valtatie 12 kulki taajaman halki ja ylitti vilkasliikenteisen rautatien. Sittemmin liikenne siirtyi ohitielle.

Myöhemmin myös kuulin, että Risto Jarvan Jäniksen vuosi -elokuvassa pääosanesittäjä Antti Litja istuu autossa, joka ajaa Kouvolasta Heinolaan Uudenkylän kautta. Kohtauksessa nähdään auton takaikkunasta, kuinka auto kääntyy Kouvolan tieltä ylittäen rautatien, kohti Heinolaa.

Kohtaus on kuvattu Uudessakylässä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna Uusikylä muistuttaa Lahtea, etenkin sitä Lahtea, joka oli vielä pieni kyläyhteisö.

Molemmat ovat muodostuneet Salpausselälle, teiden risteykseen ,joka sai myöhemmin rautatieaseman. Uusikylä mainitaan olleen nimismiehentalo vuonna 1422 ja se mainitaan pitäjänä 1478–1481. Lahden nimi mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1445. Lahdesta kasvoi maakunnan keskus, Uudenkylän kohtalona on ollut näivettyä.

Tarina Uudestakylästä

Uuteenkylään minulla liittyy tarina, joka on tietenkin tosi.

Muutettuamme pois parin vuoden asumisen jälkeen Lahteen, en enää päässyt käymään Uudessakylässä. Ja aina kun ajoimme Uudenkylän ohi, yritin tavoittaa katseella taloa, jossa asuimme.

Heti kun sain ajokortin 18-vuotiaana ensimmäinen paikka, jossa vierailin Lahden ulkopuolella, taisi olla juuri Uusikylä.

Entinen keltatilitalomme oli paikallaan sellaisena kuin muistinkin sen olevan. Ja edelleen rinteessä naapuritontilla oli sama vanha puutalo edelleen autiona ja ränsistyneenä. Pieneen poivaikutti pelottavalta, olihan Uudessakylässä oma kummitustalokin

Monesti palasin unessani Uuteenkylään vanhalle kotitalomme ja tuo sama ränsistynyt puutalo vaikutti aina uhkaavalta, unessa oli painostava tunnelma, välillä suorastaan painajaismainen. Näitä unia näin useita, ja ne toistivat samaa kaavaa.

Kun Uudessakylässä tuli käytyä silloin tällöin vuosien varrella, oli puinen autiotalo aina samassa lohduttomassa tilassa.

Kunnes sitten erään kerran näin unen, jossa tämä autiotalo oli kunnostettu. Piha oli laitettu, ja nurmi oli vehreää, linnut lauloivat ja kanit hyppivät pihalla. Koska uni oli erilainen kuin ennen, päätin mennä katsomaan taloa mitä pikimmin.

Kuinka ollakaan: Talo oli kunnostettu ja asutettu.

Tämän episodin jälkeen en enää näitä unia nähnyt.

Osa artikkelistä on julkaistu Hollolan Lahti -lehdessä 3/2015

Stadion kansanpuistoon

Kisapuistoa ja Kisapuiston jalkapallokentän katsomorakenteita on viime vuosina ehostettu, jotta alue saataisiin arvoiseensa kuntoon. Kisapuiston kenttä oli ollut pitkään lahtelaisen edustusjoukkueiden pääasiallinen peliareena. Viime vuodet FC Lahti on pelannut Lahden hiihtostadionilla, sillä Kisapuiston jalkapallokentän katsomorakenteet ja puuttuva valaistus eivät täyttäneet Palloliiton ja UEFAn asettamia vaatimuksia. Tosin joukkue sai pelata Kisapuistossa muutamia otteluita kaudessa poikkeusluvalla.

Koska raha on tiukalla, kentän katsomo on tarkoitus rakentaa stadioniksi vaihe vaiheelta. Jotain on jo tapahtunut: Ensin asennettiin kuppi-istuimet katetulle katsomon osalle. Tämän jälkeen uusittiin täysin nk. aurinkokatsomo. Kun kenttä sai valot vuoden 2014 kesän aikana, FC Lahti sai luvan pelata kaikki syksyn Veikkausliigan ottelut Kisapuistossa. Kentästä oli jälleen tullut Lahden jalkapallon edustusseuran kotistadion.

Kisapuisto marraskuussa 2007. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kisapuisto marraskuussa 2007. (Kuva Sauli Hirvonen)

Lahden oma ”olympiastadion”

Vuoden 1952 olympialaisiin valmistunut Kisapuiston jalkapallostadion eteläistä porttia komistaa olympirenkaat.

Heinäkuuta 15. päivänä 1952 oli Etelä-Suomen Sanomien sekalaisia ilmoituksia –palstalla ensimmäisenä olympiarenkailla varustettu ilmoitus: ”Tänään olympiajalkapalloa Lahdessa Vesijärven urheilupuistossa kello 19 Ranska – Puola”. Ennen peliä ohjelmassa oli olympiafanfaari ja lipunnosto, avajaispuhe ja Maamme-laulu. Ilmoituksen alalaidassa oli vielä maininta, että seuraavana päivänä pelattaisiin ottelu Englanti – Luxembourg.

[…]

Puolan ja Ranskan välinen peli oli karsintaottelu varsinaiseen olympiaturnaukseen. Sateinen sää teki uuden jalkapallokentän, joka Etelä-Suomen Sanomien mukaan oli ”luettavissa maamme parhaimpiin”, erittäin liukkaan. Näin ottelun taso hieman kärsi, mutta yhtä kaikki lahtelaisyleisö sai ensimmäisen kerran tuntumaa mannermaiseen jalkapalloiluun.

Ottelu oli myös ensimmäinen virallinen peli uudella kentällä. Tapahtumaa oli tullut seuraamaan runsaasti yli 4000 katsojaa, joista tarkalleen 3752 oli maksanut pääsylippunsa. Helsingin olympialaisten jalkapalloturnauksen peleistä Lahti oli saanut järjestääkseen kaksi karsintaottelua ja yhden varsinaisen olympiapelin. Niitä varten oli Kisapuistoon rakennettu kaksi avokatsomoin varustettua jalkapallokenttää.

[…]

Varsinaiseen olympiaturnaukseen kuulunut Turkki – Alankomaiden Antillit ottelu käytiin 21. heinäkuuta. Ottelun aluksi uusi jalkapallokenttä vihittiin virallisesti käyttöön. Tilaisuudessa puhui kaupunginjohtaja Olavi Kajala, joka nimesi uudet kentät ”Pikku-Vesijärven Kisapuistoksi”. Kajalan jälkeen Lahden tanskalaisen ystävyyskaupungin Randersin urheiluseurojen edustaja toi tervehdyksen kotimaastaan ja onnitteli sydämellisesti Lahtea uuden urheiluareenan ansiosta. Pelin väliajalla Lahden Naisvoimistelijoiden valioryhmä esitti otteita olympiavoimisteluohjelmastaan.

(Lähde: Hollolan Lahti -lehti, Olympiajalkapalloa Lahdessa – Esa Hassinen)

Otteluiden lopputulokset: Puola – Ranska 2-1, Luxembourg – Englanti 5-3 ja, Turkki – Alankomaiden Antillit 2-1.

Kisapuiston kenttä lumen peitossa maaliskuussa 2010. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kisapuiston kenttä lumen peitossa maaliskuussa 2010. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kisapuisto kuntoon

Noista ajoista on säilynyt osa puisista lipunmyyntikopeista, jotka ovat hauska yksityiskohta alueella. Tänä kesänä ja syksynä on alueella uusittu puiston aitoja. Vaikka Kisapuisto on toiminut olympiajalkapallon näyttämönä, on sen ”luonto” kuitenkin avoin kansanpuisto. Lisäharmia on tuottanut valitettava ilkivalta, joka tietenkin tapahtuu pimeään aikaan. Enneltaehkäisevänä toimena alue pitäisi joko pimentää tai sitten valaista kokonaan. Jos valoja on siellä täällä, on myös pimeitä kulmia, ilkivalta on helpompaa.

Vuonna 2010  lahtelaisen ja suomalaisen jalkapallon ainoa kuninkaallinen Jari Litmanen sai oman näköispatsaan Kisapuistoon. Myös kuningaan patsas on joutunut ilkivallan kohteeksi: se on yritetty polttaa ja hiljattain se sai ylleen arvolatautuneen asusteen.

Olympiarenkaat eteläisellä portilla. (Kuva Sauli Hirvonen)

Olympiarenkaat eteläisellä portilla. (Kuva Sauli Hirvonen)

Kisapuiston arvostusta ja profiilia on pyritty nostamaan Kisapuisto kuntoon! -hankkeen avulla. Hanketta kuvataan lahtelaisena ryhtiliikkeenä, ”joka haluaa vaikuttaa olympiapuiston kehittämiseen ja kunnostamiseen.”. Tätä varten adressiin kertyi lähes 10000 nimeä. Adressi luovutettiin marssin päätteeksi kaupungintalolla kaupungin päättäjille. Alueella järjestettiin myös siivoustalkoot.

Stadionajatus

Uusittu aurinkokatsomo. (Kuva Sauli Hirvonen)

Uusittu aurinkokatsomo. (Kuva Sauli Hirvonen)

Nykyään ”jalkapallostadionin” rajatut katsomoalueet ja kansanpuiston avoimuus ovat hieman hankalasti sovitettavissa jalkapallo-otteluiden yhteydessä. Tästä johtuen Kisapuiston alue on sekava, avoimen kansanpuiston periaatteella toimiva, jossa järjestetään maksullisia tapahtumia. Tähän ratkaisu on tietysti selkeän katsomokokonaisuuden rakentaminen kentän ympärille eli stadionin. Juuri julkaistun uutisen (ESS 23.10.) mukaan Lahden Urheiluhalliyhdistys on valmis rakentamaan Kisapuistoon uuden jalkapallostadionin. Katsomoihin tulisi paikkoja 5500 katsojalle.
Lisäksi uuden Lahden budjetissa kaupunki on varannut 90 000 vuodelle 2016 Kisapuiston alueen yleisilmeen parantaminen. Lisäksi kaupunki on varautunut uusimaan Kisapuiston luonnonnurmen korvaamiseen tekonurmella 2018—2019.

Sen tarkemmista pitkän aikavälin suunnitelmista ei minulla ole tietoa – enkä ole varma, onko vielä kenelläkään – joten seuraavaksi vain jälkiviisastelua ja spekulointia.

Tarkennettakoon, etten tiedä stadionarkkitehtuurista juurikaan mitään. Nuorempana jääkiekkoharrastuksen puitteissa pääsin tutustumaan useaan pelatessa urheilupuistoon ja jalkapalloareenoihin. Olen vieraillut useammallakin suomalaisella stadionilla tai urheilukentällä ja tähän on pääsyynä FC Lahden ottamukset. Usein niillä reissuilla tuli samalla tarkasteltua myös katsomorakenteita. Edelllisistä reissuista on aikaa jo sen verran paljon, että kokemukseni ja mielikuvani suomalaisista jalkapalloareenoista voi hyvinkin olla vanhentunut.
On kuitenkin luultavaa, että Suomessa suurimmassa osassa pienempien paikkakuntien stadionit koostuvat pääkatsomosta sekä liikuteltavista lisäkatsomon osista. Yleensä (seisomo)katsomon virkaa toimittaa kentän ympärillä oleva aita.

Isoimmissakaan kaupungeissa katsomoarkkitehtuuri ei ole välttämättä kovinkaan hyvällä mallilla. Tosin ehkä jotain edistystä on luvassa; mallia Lahteenkin voitaisiin ottaa Seinäjoelta tai Pietarsaaresta. Kotimaisia jalkapallostadioneita ja niiden rakentamista analysoidaan myös FutisForum-keskustelupalstalla.

Lahden Kisapuiston kenttä katsomorakenteet koostuvat katetusta pääkatsomosta sekä nk. aurinkokatsomosta. Kentän eteläpäässä on ollut siirrettäviä katsomorakenteita, nykyään myös anniskelualue. Oleellista kuitenkin Veikkausliiga-otteluiden kannalta on se, että kentälle on saatu valaistus sekä kuppi-istuimet katsomoon. Lisäksi kentän ja Kisapuiston ympäristössä on uusittu aitoja.
Kun aurinkokatsomo uusittiin perustuksia myöten, samalla katsomon ylätasannetta levennettiin, joilloin sinne saatiin helpommin sijoittaa palveluita eli telttoja ja kontteja. Valitettavasti (tässäkin tapauksessa) katsomo on jäänyt turhan kauas kentästä. Ensimmäisen penkkirivin edustalla on hiekkaväylä, aita sekä leveä nurmikkoosuus ennen rajaviivaa. Sivurajan ja aidan välissä sijaitsevat siirrettävät mainokset.
Kulku aurinkokatsomoon tapahtuu katsomon yläpäästä, alimmat rivit eli koko katsomon osa olisi voitu asettaa lähemmäksi kenttää.

Kun katsomot ovat lähellä kenttää, tunnelman luominen on aivan toista, jos katsomot ovat sijoitettu kauas kentästä, ja vieläpä hajanaisesti. Katsomorakenteiden oikeanlaisella sijoittamisella vähäväkisissäkin peleissä saadaan luotua miellyttävät olosuhteet: Katsojat ja pelaajat ovat symbioosissa, jolloin pelistä tulee intiimimpää.

Toivottavasti Lahden Kisapuistoon saadaan lähitulevaisuudessa monikäyttöinen, ja ympäristöön istuva jalkapallostadion, jossa on ilo seurata lahtelaisen edustusjoukkueen edesottamuksia.

Vau!(?)

Kirjoittelin hiljattain radan varresta (Radanvarsi ja Salpausselkä), jossa korostin radan varren tärkeydestä kaupungin käyntikorttina, ja nimenomaan aseman seudun tärkeydestä ns. ulospäin.
Uusi matkakeskus on hiljalleen valmistumassa ja syksyllä käynnistyi alueen helmestä, asemapäälliköntalosta tarjouskilpailu. Matkakeskuksen valmistumisen myötä  kehittyy ja kasvaa, on tärkeäksi elementiksi modernin asemanseudun keskellä on asemanpäälliköntalo piharakannuksineen.

Matkakeskuksen viereen on noussut BW Tower, jonka yhteyteen rakennetaan uusi pysäköintilaitos. Lahti uudistuu -sivulla todetaan: ”Matkakeskuksen yhteyteen rakennetaan myös kahdeksankerroksinen toimistorakennus BW Tower. BW Towerin rakentaminen on YIT:n erillishanke, eikä sisälly varsinaiseen Matkakeskus-hankkeeseen. Rakennus yhdistyy kuitenkin saumattomasti alueeseen.” […] ”Automatisoidussa pysäköintihallissa, ns. robottiparkissa, 204 pysäköintipaikkaa. Robottiparkki on automaattisen pysäköinnin järjestelmä, jossa autot varastoidaan tilatehokkaasti modulaariseen varastohyllyyn.”

Robottiparkki-idea on tervetullut: se parantaa pysäköintipalvelua ja tässä tapauksessakaan – ainakaan maallikon ymmärryksellä – ei menetä työpaikkojaan. YIT:hän toteutti parkin samalla ajatuksella Lahden keskustaan maan alle.

Roborttiparkit sopinevat hyvin tiiviiseen kaupunkikeskustaan. Maan alle.

Alla kuva radan varren pysäköintilaitoksesta.

Roborttiparkkitalo lokakuun alussa. (Kuva Sauli Hirvonen

Roborttiparkkitalo lokakuun alussa. (Kuva Sauli Hirvonen

Otsikolla tietenkin viittaan vau-arkkitehtuuriin. Tosin tässä tapauksessa huudahduksessa taitaa olla mukana enemmän pettymystä kuin innostunutta hämmästyneisyyttä. Roborttiparkissa on kyse enemmän käytännöllisyydessä, mutta sen sijainti yhdistettynä minimalistiseen laatikkoajatteluun ja suureen itseään toistavaan seinäpinta-alaan, on aika tylyä katseltavaa.

Idästä tullessa junalla rakennus peittää asemapäälliköntalon ja paljon muutakin. Luulen että siitä muodostunee jonkinlainen ”nähtävyys” ja Lahden uusi maamerkki. Halusimme tai emme.

Tietysti tällainen ulkonäkökritiikki voi olla täysin aiheeton, sillä parkkitalo ei ole vielä valmis.

[päiv. 24.1.2016]
Hiljattain kuulin että robottiparkin rakennus verhoillaan kuparilevyillä, kuten matkakeskuksen laituri- ja pysäkkikatokset. Jään odottelemaan töiden valmistumista.

Miten menee meillä ja muualla?

Nykyisin muidenkin kuin oman paikkakunnan medioiden seuraaminen on hyvin helppoa. Internet on tuonut paikallisuutiset kaikkien saataville, ja sosiaalisen median, omassa tapauksessa Facebookin ansiosta, maakuntien sanomalehtien uutisvirtaa on helppo seurata omalta seinältä.

Muissa paikallismedioissa ”ulkopuolisen” silmin on kiinnostavaa paikalliset uutiset ja kolumnit. Jokaista juttua ei ehdi lukemaan, joka tapauksessa niiden kautta välittyvät jokaisen paikkakunnan puheenaiheet myös ulkopuoliselle. Tällaisten asioiden seuraaminen vahvistaa lukijassa kyseiseen alueeseen liittyviä mielikuvia, mutta samalla tuoden esille uusia piirteitä alueen identiteetistä. Mielenkiintoista on myös vertailla, miten lehdet uutisoivat tietystä kansallisesta tapahtumasta, mitä samankaltaisuutta uutisoinnista löytää, vai onk uutisoinnin sävy toisistaan poikkeavia lähestymiskulmia.

Miksi sitten pitäisi seurata myös muiden paikkakunnan medioita? Kirjoitan nyt vain omasta puolesta: ainakin itseäni se auttaa arvostamaan oman paikkakunnan erityisiä ominaispiirteitä, ja yhtälailla muidenkin, ja tehdä erottelua näiden välillä.

Useasti sosiaalisen median (ts. Facebookin) linkkien tai kuvien kommenteissa törmää ”vain Lahdessa”-kommenttiin (Lahden tilalle tietysti voi vaihtaa minkä tahansa kaupungin). Riippuu tietysti kommentoijan motiivista ja mielentilasta sekä asiayhteydestä, halutaako hän viestiä negatiivisesta suhtautumisesta omaan paikkakuntaan vai onko kommentilla positiivinen vire, ts. onko siinä esimerkiksi itseironinen lataus. Kommentti siis luo asetelman, joko ”täällä on kaikki huonommin kuin muualla” tai ”tällaista on vain täällä / tällaisia me ollaan”. Molemmat lähestymistavat korostavat paikan oletettua erityislaatuisuutta, oli se perusteltua tai ei. Oman alueen erityisyydessä voi olla usein liioittelun makua, mutta tällaista voikin pitää yhteiseksi koetun identiteetin korostamista. Sillä voi olla tärkeä rooli yhteisöllisyyden kokemuksessa. Historiallisten tapahtumien ja ilmiöiden kautta avautuu oman seudun identiteetti, ja näin vahvistaen sidettä kotiseutuun.

Aleksanterikatu 2/2

Lahden keskustan yleissuunnittelun 2. vaihe on saatu päätökseen. Työn ensimmäisessä vaiheessa esitetyt keskustan liikenteelliset ja toiminnalliset periaatteet on hyväksytty kaupunginhallituksen päätöksellä, johon myöhemmin tarkennetut katuratkaisut.

Keskustan yleissuunnitelmaan voi tutustua Lahtiuudistuu.fi-sivulla. Suunnitelma on seitsenkohtainen, jossa käydään läpi mm. lähtökohdat ja tavoitteet, yleisesti keskustan liikenneverkko, katusuunnitelmat (ratkaisut), kaupunkikuvalliset asiat, vaikutukset ja riskit sekä kustannukset ja hankkeen aikataulu.

Yleissuunnitelman tiivistelmässä todetaan, että ”Lahden kaupunginhallitus on 18.2.2013 linjannut keskustan liikennesuunnitelman periaatteita, joissa mm. keskustan läpiajoliikennettä vähennetään, Aleksanterinkatu on kävely- ja joukkoliikennepainotteinen, keskustan joukkoliikennereitit kulkevat Kauppatorin kautta. Tässä keskustan kokonaissuunnitelmassa on tavoitteena luoda edellytykset elinvoimaiselle kävely- ja joukkoliikennepainotteiselle kaupunkikeskustalle. Esitetty kokonaisratkaisu palvelee vaiheittaista katutilojen kehittämistä ja muita keskustan kehittämiseen liittyvien hankkeiden tavoiteasettelua.”

Kokonaisuutena tavoitteena on kehittää vetovoimainen ja houkuttelevaksi kehittyvä keskusta-alue sekä ympäristökaupungin viihtyisä ja terveellinen ympäristö.

Ydinkeskustan katuratkaisujen kustannukset ovat yhteensä 9,3 M€, ja yleissuunnitelman mukaan katujen uudet liikennejärjestelyt on tarkoitus valmistua vuoden 2020 tienoilla.

Aleksanterinkatu

Kirjoitin jo aiemmin Aleksanterinkadun vaiheista täällä (Lahenlehti.net 18.11.2014).

Marraskuussa 2014 Lahden valtuusto päätti  Aleksanterinkadun yksisuuntaisemisesta äänin 30-29. Päätöksen mukaan Aleksanterinkatua kehitetään kävely- ja joukkoliikennepainotteisena katuna Rauhankadun ja Vesijärvenkadun välillä.

Aleksanterinkadun katusuunnitelman muutosehdotus välillä Lahdenkatu – Vesijärvenkatu ja Vesijärvenkadun liittymä on nähtävillä 3.6.2015 asti, mm. verkossa.

Nyt julkaistussa yleissuunitelmassa todetaan:
”Nykyisin keskustan tärkeimpänä pääkatuna toimiva Aleksanterinkatu muuttuu yksisuuntaiseksi ja pääsoin yksikaistaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi hitaan liikenteen kaduksi. Aleksille sijoittuu myös pyöräilyn laatukäytävään kuuluva kaksisuuntainen pyöräväylä. Väylän varrelle tehdään merkittävä määrä pyöräpysäköintiä. Aleksin muutos näkyy ennen kaikkea kävelyalueiden kasvamisena. Tällöin korostuu kävelyakseli Kauppatorin ja Trio-kauppakeskuksen välillä.”

Erityisen haastava on Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun risteys. Tosin Vesijärvenkatu väliltä Aleksanterikatu-Kirkkokatu tullee muuttumaan joukkoliikennekaduksi ja keskustan läpiajoliikenne on tarkoitus ohjata keskustaa kiertävälle kehälle. Tämä antaa mm. mahdollisuuden kaventaa Vesijärvenkadun ajorataa Keskuskorttelin ja Trion väliltä, jolloin tilaa jää enemmän kevyelle liikenteelle.

Jalankulun ja pyöräilyn kannalta uudistus on tervetullut, silti haluaisin nostaa esille muutaman huomion.
Kirjoitin risteyksestä jo aiemmin artikkelissä Pyörällä päästään (kohta 3).

Veskun ja Aleksin risteys

Kevyelle liikenteelle Kauppakadun ja Vesijärvenkadun välillä Aleksin pohjoispuoli on Trion vuoksi tärkeä. Jalankulkijat ja pyöräilijät pääasiassa (oma huomio) kulkevat Veskun ja Aleksin yli, Trion puolelta Sokoksen puolelle. Juuri tämä risteävä liikenne on risteyksessä on haaste.  Vaikka tulevaisuudessa yhä useampi luultavasti tullee käyttämään Aleksin pohjoispuolta, eteläpuoli on edelleen tärkeä, etenkin siksi, että pyörätie sijaitsee sillä puolen.

Ohessa on risteyksestä koskeva yleissuunnitelman osa risteyksestä.

Aleksi etelästä. Lähde: Yleissuunnitelma: 2. keskustan liikenneverkko -pdf

Aleksi etelästä. Lähde: Yleissuunnitelma: 2. keskustan liikenneverkko -pdf

Sen rinnalle olen tehnyt omani havainnekuvan, miten risteyksen voisi toteuttaa. Siinä olen merkinnyt pyörätiet sinisellä ja jalankulun vihreällä.Aleksi

Kuten oikeassa yleissuunitelmassa näkyy, Aleksin pohjoinen pyörätie loppuu kuin seinää Veskulle. Se tekee 90 asteen koukkauksen risteyksen yli. Tätä pohjoista reittiä voisi jatkaa heti Veskun yli, josta se jatkuisi Aleksin yli Sokoksen puolelle. Pyöräilijälle tämä on selkeää ja lisää joustavuutta. Lisäksi pyörätien ylitys voisi tapahtua lähempänä ajorataa, koska pyörätie ei välttämättä tarvitse keskikoroketta ja kääntyvän autoilijan on joka tapauksessa väistettävä pyöräilijää. Sama koskee myös risteyksen eteläistä ylitystä. Lisäksi pyöräliikenteelle voisi myös tehdä risteykseen oma liikennevalo-ohjauksen.

Toinen perustelu on siirtää pyörätie kulkemaan pohjoista reittiä, on se, että alkuvaiheessa keskustan kiertävä kehä kulkee Vesijärvenkadulta Aleksanterinkatua itään Saimaankadulle. Liikenne siis kulkee Veskulta itään Aleksille, jonka yli keskustan pääpyörätieverkko ylittää keskustan kehän. Tämä voi aiheuttaa jonoutumista, ellei kääntyville autoille ole nuolivaloa oikealle.

Lisäksi pohjoista reittiä kulkeva pyörätien kadun ylitys on lyhyempi kuin eteläinen, jossa on enemmän kaistoja. Myös liikennemäärät tuntuisivat suunnitelmien pohjalta vähäisimmiltä pohjois- kuin etäläpuolella juuri keskustan kehäliikenteen takia.

Pyörätien siirtäminen pohjoispuolelle sisältää kuitenkin haasteita. Idästä tullessa Aleksin bussiliikenne käyttää pohjoista kaistaa länteen päin mentäessä, ja sama kaista on pohjoiseen kääntyville. Jos pyörätie vedetään aivan kadun reunaan, pohjoiseen kääntyvillä ei ole odotustilaa, jolloin suoraan Aleksia jatkavat joutuvat odottamaan kääntyviä pyörätien ja suojatien takia.
On epäselvää kuinka paljon (joukko)liikennettä kulkee idästä pohjoiseen risteyksen kautta.

Liikenne- ja kaupunkisuunnittelu on kokonaisuuksien hahmottamasti, ja pienilläkin, näennäisesti mitättömillä yksityiskohdilla voi olla vaikutuksia aivan toisaalla.
Mutta koska Aleksanteri on kaupallinen pääkatu ja strategiassa jalankulkuyhteyttä korostetaan, on hyvä huomioida risteyksen käyttö nimenomaan kevyen liikenteen näkökulmasta.