Lahti – videoita ja musiikkia

Musiikkivideoita

Me ollaan rokuja. Vuonna 2000 ilmestyneeltä Turo’s Hevi Geen Mitäs tilasit! -levyltä liveveto:

Lahtelainen räpkollektiivi 5th Element, josta ovat nousseet esille mm. Brädi ja Cheek:

Lahtelaisen hardcoremusiikin lippulaiva Morning After Mariankadun bändikämpällä joskus vuonna 2003…:

Brädin ja Panun kotiseutuhehkutus vuosimallia 2013:

Stadilaisen SMC Lähiörottien Avionin Prinssin hieno hatunnosto Lahden Torvelle:

Musiikkia

Amuletin Suomen Chicago vuonna 1976:

Juicen vuonna 1977 ilmestyneeltä Lahtikaupungin rullaluistelijat (taustalla pyörivä video on uudempaa Lahden kaupungin mainosvideomateriaalia):

Videoteoksia

Seppo Pessan tekemä slowmotion-teos Lahdesta vuodelta 2012. Teos on esitetty mm. Kinos lyhytelokuvafestivaaleilla vuonna 2013:

Tee-se-itse -punklehti

jaakko-lammas.jpg
Päätoimittaja on viettänyt lehden teossa kolmasosan elämästään (kuva: Jane)

Lahden monipuolisesta musiikkipiireistä löytyy yrittäjiä jotka eivät paistattele median ja palkintoraatien tarjoamassa ylellisyydessä. Vuodesta 1999 paperisena ja netissä ilmestynyt lahtelainen Chambers Magazine on Suomen yksi pitkäikäisimmistä hardcore-zineistä.
Sittemmin Chambers on ajan saatossa kypsynyt käsittelemään muitakin genrejä kuin hardcorea ja punkkia ja vuonna 2008 lehti vaihtoi nimekseen Lammas. Lehden tekemisestä ja musiikista kertoo Lammas Zinen päätoimittaja Jaakko Teittinen, joka myös vaikuttaa bändeissä End Begins, Generation XXX ja Tuoni.

Mikä sai tarttumaan kynään ja alkaa tekemään omaa lehteä?
Syitä oli kyllä varmaan useita, eikä niitä siinä vaiheessa tullut varmasti kauhesti kelailtua. Bändien ja levy-yhtiöiden ilmaisten arviolevyjen yms. promomateriaalin perään ei vielä tässä vaiheessa oltu, kun ei semmoisesta mahdollisuudesta mitään tiedetty. Toki myöhemmin tämä toimi hetken hyvänä kannustimena. Kirjottaminen on kiinnostanut aina, mutta kun se ei teoriatasolla kauheasti napannut, tällainen vapaampi foorumi taisi sen takia kiinnostaa alitajuisesti. Lisäksi on aina toisten ihmisten mielipiteet kiinnostanut, enemmän ku omat…, joten zinen varjolla oli helppo päästä kyselemään tyhmiä. Ehkäpä se suurin ajatus Chambers Magazinen takana oli kuitenkin se, ettei siihen aikaan edustamamme hardcore-musiikille ollut suomenkielistä foorumia, joten sellainen piti pistää itse pystyyn.

Fanzinet eli itsetehdyt lehdet on olennainen osa punkkulttuuria. Minkälainen tilanne oli tuolloin Suomessa zinejen osalta?
Kuten sanottua, ”meidän” scenen osalta zine-kulttuuria ei ollut, olihan koko ”macho/newyork”-hardcore käsitteenäkin Suomessa tuolloin (1999) vasta pari vuotta vanha. Ennen omaa läpyskää tuli luettue tietysti Toista Vaihtoehtoa, joka herätti ajatuksen, että ehkä sitä voisi itekin moista duunata. Vuosituhannan vaihteessa oli läheltä liippaavia ja paljon parempia viritelmiä, Palokka ja Downsided esimes, mutta näitä kahta lukuun ottamatta harvasta kuultiin ekaa numeroa enempää. Ei sillä että meilläkään tuo julkaisutahti olisi päätä huimannut…

Mitkä olivat ne asiat jotka kannattelevat lehden sisältöä eli mistä sen runko koostui?
Lahtelainen huumori, haastattelut, levyarviot. Meillä ei sinänsä ole ikinä ollut mitään ”sanomaa” lehden teossa mukana, ei tarkoituksella, mutta tekijäporukasta ei vaan tuntunut löytyvän sellaisia tyyppejä jotka intohimoisesti jotain asiaa olisivat vieneet eteenpäin. Ja kun itelläkään ei ole ikinä ollut mitään tarvetta tuoda omia mielipiteitä lehden kautta julki, suosittu AV avautuu –palsta oli/on varmaan lähinnä jotain kolumnihenkistä juttua.

Minkälainen merkitys Chambers Magazinella on ollut suomalaiselle hardcore- ja punkmusiikille?
Ehkä se jossain vaiheessa tarjosi kanavan eripuolelta (Etelä-)Suomea tulevien tyyppien, kuten nykyään sanotaan, verkostoitua keskenään.

Chambers Magazine on ilmestynyt paperilehtenä sekä julkaistu internetissä, miten nämä täydensivät toisiaan, entä mitä haasteita se luo?
Molemmat mediat ovat tosiaan ihan ensi metreiltä olleet mukana kuvioissa. Nämä mediat täydentävät toisiaan, kun lehden julkaisutahti nyt on mitä on, niin ajankohtaisemmat asiat – uutiset, arviot, keikat – saa nettiin samantien lehden panostaessa ajattomampaan materiaaliin. Konsepti olis kyllä toimiva, haasteena on ainoastaan aika ja sen puute.

Miten lehden teko ja miten Suomen ”hardcore- ja punkskene” on muuttunut niistä ajoista kun aloitit, miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet lehteen?
Olis kyllä hienoa ajatella, että on jotenkin edesauttanut hardcore-skenen kasvamista nykyisiin mittoihin, mutta enpä tiedä, vaikea kuvitella että sillä oikeesti ois ollu mitään merkitystä. ”Scene” on muuttunut siten, että senaikainen aktiiviporukka on muuttunut siksi passiiviseksi, himassa iniseväksi massaksi jota silloin halveksittiin. Toisaalta taas uutta aktiivista porukkaa on tullut koko ajan tilalle, ja kyllähän ne vanhatkin viimeistää Rooster Festeille aina herää. Näin se homma toimii.

Chambers Magazine muuttui kesällä 2008 Lammas Zineksi. Mikä oli nimenmuutoksen taustalla,  onko lehteen luvassa isompiakin rakenteellisia muutoksia?
Pidemmän aikaa oli Chambers Magazine etääntynyt alkuperäisestä ajatuksesta. Ajattelin että olisi ”reilumpaa” vaihtaa nimeä, koska iän myötä on mielenkiinnon kohteet laajentuneet käsittämään paljon muutakin musiikkia kuin hardcorea ja punkkia. Tarkoituksena oli myös päästä siitä leimasta, joka Chambers Magazinella oli sisäpiirin lehtenä.

Miltä Lammas zinen tulevaisuus näyttää?
Vaikea sanoa… Välillä valoisalta, välillä synkältä. Koko ajan pulppuaa hyviä ideoita, joihin mulla on kyllä vahva luotto. Aikaa on vain kokoajan vähemmän ja vähemmän käytettävissä. Kymmenen vuoden päästä ollaan viimeistään viisaampia.

Mitä luulet, miksi Lahdessa on ollut niin vahva hardcoreskene?
Aikoinaan täältä tuli varsin huomattavia bändejä. Tietysti Torvi oli tärkeässä asemassa aikana, jolloin keikkoja ei saanut järjestettyä juuri mihinkään, ainakaan säännöllisesti, tarjoten kuukaisittaisen estraadin bändeille ja kideille tavata toisiaan. Toki Lappeenrannassa ja Helsingissä on ollut keikoilla enemmän porukkaa, bändejä jne, kuin Lahdessa.

Olet mukana myös bänditoiminnassa, joten onko päätoimittajan oltava bändissä ollakseen uskottava ja miten bänditoiminta ja musiikin ymmärtäminen tukee lehden tekoa ja päin vastoin?
Kyllä tällaista aviisia tehdessä pitää tietysti ymmärtää, tai ainakin yrittää ymmärtää, musiikista ehkä hitusen tavanomaista enemmän, mutta ei se välttämättä bänditaustaa tarvitse. Ehkä näitä kahta asiaa voisi toisen harrastuksen puitteissa syntyneitä suhteita hyödyntäen jotenkin edistää, mutta ite oon kuitenkin pitänyt lehti- ja bändijutut erillään.

Sinulla on ollut useampia bändejä. Milloin ja miten päädyit bänditoimintaan, mihin bändeihin ja minkälainen rooli sinulla on ollut bändeissä?

Rooli lienee jossain pellen ja kiukkupussin välimaastossa. Bänditoiminta on alkanut siinä missä kenellä tahansa, vaikea sanoa miten erinäisiin bändeihin on ajautunut. Joihinkin änkenyt väkisin, toiset ideoitu kaveriporukkalla pystyyn. Musisointi on kyllä vielä kirjoitteluakin tärkeämpi harrastus, joten siinä mielessä en ole ikinä nähnyt minään vaihtoehtona, että en soittaisi missään bändissä…

Yksi bändeistäsi eli Tuoni on ollut hyvin esillä ja teiltä on tullut kaksi täyspitkää? Mikä sai aikoinaan hyppäämään hardcoresta suomimetalliin ja minkälaisia odotuksia sinulla on bändin suhteen?
Kaiken maailman odotukset ja haaveet bänditoiminnat suhteen jo usea vuosi sitten haalistuneet, suurin odotus on sama kuin syy lähteä moiseen bändin mukaan, halu päästä keikoille ja laulamaan. Suomimetalli tuntui aluksi toisaalta vähän vieraalta ajatukselta, mutta kyllähän metallia – niin kuin kaikkea grungesta gospeliin – on tullut koko ikä kuunneltua, joten ei kai tässä mistään musagenretakinkäännöstä voi puhua. Hardcore on kuitenkin se instanssi jossa tuntee olevansa kaikkein eniten kotona.

Lättymarkkinat Kasisalilla

levymessut_ots.jpg
Levymessutivoli on jälleen pystyttänyt myyntikojunsa Lahden Kasisalille. Eikä tarvitse olla kovinkaan friikki tutustuakseen myyjien hulppean monipuoliseen tarjontaan.
Onko vinyyli kuollut ja kuopattu? Sen kertoo messujen puuhamies Marko Tuominen ja paljon muuta
muun muassa sen mitä levymessut tarjoaa sekä mistä ja minkälaisia myyjiä messuille on tulossa?
No, messujen valikoimissa on noin yleisesti ottaen lähinnä CD- ja vinyylilevyt ja ilahduttavana yksityiskohtana fanituotteet, eli bändipaitaa taitaa roikkua hallin seinillä parissakin kohdassa. Levyistä on paikalla varmasti taas koko hintaskaala, eli euron kiekoista niihin muutaman satasen plättyihin. CD:eitä on aika usein saanut todella halvalla. Myyjiä on jopa Turusta… ja sen lisäksi Saksasta, Ruotsista ja Helsingistä sekä Lahdesta. Myyjiä tosiaan laidasta laitaan, kuten näissä onneksi tuppaa olemaan.

Pitääkö olla keräilijäfriikki ollakseen kiinnostunut levymessuista? Minkälainen on keskiverto messuilla kävijä?
Eipä tarvitse on friikki, mutta se auttaa! No, ei sentään. Kiinnostus musiikkiin on hyvä lähtökohta, ehkä lähinnä pop-musiikkia ajatellen. Klassista ei pahemmin ole ollut tarjolla. Olemme pyrkineet siihen, että keskivertokävijää ei olisi, eli paikalle houkutellaan niin sekalaista porukkaa, että stereotyyppien löytäminen on todella työlästä. Olemme tässä onnistuneet niin hyvin, että kysymykseen on lähes vaikea vastata. Sanotaanko näin, että keskivertokävijä on +10 % todennäköisemmin mies, 15-55 –vuotias ja kuuntelee rockia jostakin alakategoriasta. Nerokas segmentointi, jolla on tulevaisuus taattu ;).

Miksi juuri Lahdessa järjestetään messut ja minkälainen paikka Lahti on järjestää levymessuja?
Järjestämmme Lahdessa nyt messut puhtaasti perinteen vuoksi, mutten olisimme jo talviunilla. Ja vastauksena molempiin on helppo sanoa, että Lahden Kasisalilla levymessujen järjestäminen on hauskaa ja mukavaa, toisin kuin muualla alkaa olla. Tietysti viralliset kuviot messuihin liittyen yhdessä kohdassa tuntuvat vähän ylimitotetuilta, mutta pitää yrittää selvitä.

Eroavatko eri kaupungit eroavat järjestelyiltään, myyjiltään ja kävijöiltään?

Onhan niitä eroja. Hyvinkää ei ole maan metropoli, mutta johtaa kaikissa tilastoissa näitä messukuvioita loppuun asti. Isoissa kaupungeissa homma luistaa omalla painollaan ja kävijämäärät vaihtelevat. Eli ei voi suoraan sanoa, että suuressa kaupungissa kävijöitä riittää. Tämä tuli todettua joskus Tampereella, kun ovi kävi tosi harvaan. Tosin eri paikkakunnilla on eri järjestäjiä, joten sekin vaikuttaa aika paljon. Kaikki eivät ole niin hulluja kuin me, että perjantai-iltaan asti promotoidaan, täytetään kaikki vaatimukset ja vielä yritetään parantaa. Helpommallakin pääsisi, mutta se ei ole meidän tapamme.

Miten musiikkinkuluttamisen trendit mm. sähköinen myynti ja dvd on vaikuttanut levymessuihin ja tarjontaa? Minkälainen rooli vinyylillä on nykyään?
Kyllähän sähköinen myynti on kuulemma levynmyynti vaikuttanut, mutta sitten kauppiaiden pitääkin yrittää kaksin verroin kovemmin, ja tarjota asiakkaille jotakin lisäarvoa. Kun DVD:t soluttautuvat messukuvioihinkin mukaan, niin formaatti on vain vaihtunut ja kuluttaja nauttii äänen lisäksi kuvasta. Ehkäpä CD/DVD-spessut ovat sellainen tuote, joka saa ihmiset taas vähän messuillakin näkyvästä tarjonnasta kiinnostumaan. Vinyyli on kuulemma taas tulossa, ja kyllähän se paikkansa pitää. Välillä messuilla on puolet vinyyliä, mikä on todella ilahduttavaa. Hauskaa on myös se, että Lahdessakin on pari tosi kovaa vinyylikauppaa.

Miten messut ovat muuttuneet näinä vuosina?
No, ainakin meille kävi niin, että tauon ja ehkäpä pienen huolimattomuusketjun vuoksi kävijämäärä taannoin romahti. Nyt sitten pikkutapahtumaa yritetään hieman kohentaa. Toisaalta nyt on vasta ehkä kolmatta kertaa mukana myyjiä Ruotsista, ja Saksasta ei kai aikaisemmin olekaan ketään ollut, nyt on. Myyjiä on ehkä enemmän kuin koskaan, koska tiivistettiin hukkatilaa pois niin, että mahtuu vielä kulkemaan. Eli myyjämäärä on kasvanut viime kerrasta valtavasti.

Miten haluaisit itse messuja kehittää ja mitä luulet mihin suuntaan messut ovat kehittymässä?
Ehkäpä mukaan olisi joku kerta kiva saada vielä pari ulkomaalaista lisää, koska se kiinnostaa kävijöitä, onhan heille usein tosi halpaa tarjontaa. Tällä kertaa siis tarjontaa on selkeästi enemmän kuin ennen. Kiva olisi saada taas mukaan myös niitä kaikkein kalleimpia levyjä, pientuotantoa ja kaikkea erikoistakin musiikkia. Ehkä messut menevät siihen suuntaan, että normaalihintainen perustarjonta ei ehkä kovinkaan hyvin liiku, mutta sitten halvat, kalliit ja erikoiset kiinnostavat kävijöitä. Pääasia tietysti olisi, että messuilla käytyään ihmiset noin yleensäkin innostuisivat vielä fyysisistä levyistä kuten ennen ja kävisivät vaikka levykaupassa!

Keskustele tapahtumasta

Rooster Festin kahdeksas kiekaisu

rf08_ots.jpg
Artikkeli oli tarkoitus julkaista tulevassa lehdessä nro 1, mutta sen ilmestymisen siirtymisen takia, juttu julkaistaan nettilehdessä. Toim. huom.

Helmikuun lopulla ravintola Torvessa pidetty hardcore- ja punkmusiikin kansanjuhla Rooster Fest veti jälleen Loviisan kadun kulttuurikehdon täyteen juhlijoita. Kaksipäiviä festareita ovat vuodesta 2001 asti luotsaneet Antit Sirvo ja Vedenpää, ja tänä vuonna vetovastuu säilyi siis samoilla miehillä. Tänä vuonna festareita rytmittivät muun muassa lahtelaispainotteiset orkesterit kuin St.Hood, End Begins, Sa-Int sekä helmikuussa ensilevynsä julkaissut Out Of Breath. Ulkomaan edustuksesta vastasi englantilainen Special Move. Kolmas mies, joka myös muistaa olleensa joka vuosi paikan päällä, on Torven oma hovimestari Jarttu Mustonen.

-En tiedä tietääkö kukaan varmasti monesko Rooster Fest tämä on, itse veikkaan että kahdeksas, sanoo Torven ovea hymyillen vartioiva Mustonen, ja veikkaa oikein.
Jartun hyväntuulisuuteen löytyy myös syy. Mieheltä ei Rooster Festin tiimoilta löydy mitään pahaa sanottavaa, vaan kehuja saavat fiksujen juhlijoiden lisäksi myös bändit.
-Kyllä Rooster Festin aikana on mukava olla töissä, ja ylipäänsä hardcore- ja punkkeikoilla. Porukka on niin rehellistä ja hyväkäytöksistä, että ongelmia harvoin tulee. Silloinkin jos joku on hieman heikommassa kunnossa, niin porukka itse yleensä hoitaa sellaiset muualle. Tässä jengissä näkyy se sellainen yhteisöllisyys, Mustonen kehuu.
Tänä vuonna festareita rytmittivät muun muassa sellaiset orkesterit kuin St.Hood, End Begins, Worth The Pain ja englantilainen Special Move. Ja jos Mustonen antaa suuren plussan hc-väen käytöselle, ei musiikkikaan kylmäksi jätä.
-Ylipäänsä tykkään vähän tuotetusta musasta, ja näissä tapahtumissa on vielä niin laaja musiikillinen tarjonta.
Siis rehellinen porukka ja rehellinen musa on se mikä Mustoselle kolahtaa?
-Jokainen Rooster Fest on omanlaisensa, kaiken tasoista ja erilaista antia mahtuu mukaan. Tänä vuonna odotan St.Hoodin keikkaa, mutta myös esimerkiksi Down My Throat on jäänyt mieleen. Kotona ei sitten kyllä jaksa kuunnella oikeastaan muuta kuin jazzia ja bluesia. Ja sitä genreä kuuntelen putkiradiolla, Mustonen kehaisee.

Kovaa kotimaista
-Joo, kyllä vuonna 2001 järjestettiin Roosterit ensimmäisen kerran, varmistaa tapahtuman puuhamiehistä toinen, Antti Sirvo.
Festareiden tavoite on ollut joka vuosi koota esiintyjäkaarti hieman eri painatuksilla, mutta kuitenkin niin, että pääpaino pysyy hardcoressa, punkissa ja heavyssa. Spesiaalit kuuluvat myös juhlan luonteeseen, ja tänä vuonna siitä vastasi nimensä mukaan brittiläinen hc-pumppu Special Move. Festareiden suosion ainekset löytyvät Sirvonkin mukaan suoraan sieltä itsestään, eli aktiivisesta väestä.
-Skene voi hyvin, se kerää porukkaa paikalle ympäri Suomen. Jengi tulee nimenomaan juhlimaan, eikä tappelemaan. Aika moni porukasta on vielä streittimeiningillä mukana, joten seassa näkyy paljon selväpäisiäkin.
Erityiskehut menevät Sirvolta kotimaisille bändeille.
-Suomalaisten hardcore- ja punkbändien taso on rehellisesti sanottuna niin korkealla, ettei sinne ulkomainen tarjonta helpolla yllä. Uusia ja hyviä bändejä tulee jatkuvasti, mutta se vähän harmittaa, ettei tännekään pääse alle 18-vuotiaat, vaikka sieltä ikäluokasta löytyy paljon diggareita.

Pitkältä keikkatelakalta palannut End Begins riuhtaisi festarikansasta viimeiset mehut toisena festaripäivänä. Bändistä ei ole kuulunut vuoteen juuri mitään, mutta nyt kuului.
-Vuosi sitten oltiin viimeksi keikalla, ja meinattiin vissiin lopettaakin välillä tai lähinnä oltiin sellaisessa selvitystilassa, kun bändiläiset muuttivat eri kaupunkeihin ja niin edespäin. Tänä vuonna on kuitenkin vielä aikeissa julkaista levy, paljon on uusia biisejä tehty, kertoo laulaja Valli.
Sen enempää ensimmäisen festari-illan jatkoja puimatta, oli lauantain festiskansa väsynyttä, joskin hilpeää porukkaa. Jotakin juuri tuota yhteisöllisyyden tunnetta tukevaa oli eittämättä tapahtunut perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta siitä saavat kertoa asianosaiset. Valli?
-Niin siis oli ihan v*tun nastaa soittaa, vaikka oksennus olikin lähellä koko ajan. Mutta vielä siistimpää oli ensimmäisen yön majoituspaikka ja siellä törmätyt tutut naamat, Valli nauraa.
Loput tarinasta saatte arvata itse.

 

St. Hood (Lahti-Kuusankoski-Helsinki)

rf_8559.jpgrf_8560.jpgrf_8574.jpgrf_8588.jpgrf_8591.jpgrf_8603.jpgrf_8633.jpgrf_8657.jpg

Kuvat Nea Ilmevalta

Taidelauantainta koko perheelle

Taidelauantaita vietettiin 6.9. pilvisessä, mutta kuivassa säässä, lukuunottamatta illan virkistävää sadetta. Ohjelma pyrittiin tänä vuonna suuntaamaan enemmän koko perheelle, mm. kulttuurilaitosten mukanaolo oli hyvä lisä taidelauantain konseptiin. Keskustaisäntä Riku Jaro kertoi lauantain tapahtuman onnistumisesta.

taidelau_1520.jpgTeatteritorilla yhdistykset järjestelivät kojujaan

taidelau_1527.jpg
Iloista mieltä Teatteritorilla. Sadekaan ei päässyt syksyn kynnyksellä yllättämään

Mitä muutoksia ohjelmarunkoon oli tehty sitten viime vuoden ja miksi?
Ehkä suurin muutos ulospäin oli suuren “massatapahtuman” poisjäänti tämän vuoden Taidelauantaista. Viime vuonnahan torilla oli iso lava isoine esiintyjineen, mutta tänä vuonna tuollaista osiota ei ollut. Halusimme tehdä jotain erilaista ja kaupungin Kulttuuritoimen ja kulttuurilaitosten ja -seurojen mukaan tulo muovasi ohjelmaa erilaiseksi viime vuodesta. Halusimme tuoda esille nimenomaan päijäthämäläistä taidetta isolla T:llä ja mielestäni onnistuimme siinä hyvin.

Miten Taidelauantai onnistui kävimäärien suhteen?
Alustavien tietojen mukaan kävijämäärät ovat toteutuneet odotetusti. Toki viime vuotisesta kävijämäärästä (17 000) jäätiin, mutta se oli jo ihan tietoinen valinta ohjelmaa suunniteltaessa ja koottaessa. Toivottavasti kuitenkin kaikki kävijät ovat saaneet itselleen mieleenpainuvia elämyksiä ja kokemuksia tapahtumasta.

Onko palautetta tapahtumasta tullut yleisöltä ja järjestäjäyhteistyökumppaneilta?
Palaute on ollut pelkästään positiivista. Kävijät ovat kokeneet erittäin positiivisena mm. sen, että Taidelauantai on todella koko perheen juhla, missä jopa lapsiperheet voivat olla mukana lähes koko tapahtuman ajan. Taidelauantain ei tarvitse olla yömyöhään kestävä tapahtuma. Niitäkin kuitenkin Lahdessa järjestetään mielestäni riittävästi tällä hetkellä.

Mikä tänä vuonna erityisesti onnistui ja virisikö jo nyt jotain mitä kehitettävää ensi vuodelle jäi?
Olen erityisen iloinen yhteistyöstä Lahden kaupungin Kulttuuritoimen kanssa. Kulttuuritoimen organisaatiossa on osaamista ja kontakteja sellaisiin tahoihin, joita emme ehkä muuten saisi Taidelauantaihin mukaan. Toivon , että yhteistyö Kulttuuritoimen ja kulttuurilaitosten kanssa jatkuu tulevaisuudessa ja pystymme kehittämään Taidelauantaita tämän uuden yhteistyötahon kautta entisestään. Ehkä kuitenkin Taidelauantai tarvitsee sen “kärjen” – esimerkiksi suuren ilmaiskonsertin torille – jotta ihmiset saadaan suurina massoina liikkeelle. Mikäli se vaan taloudellisesti on mahdollista, niin tullaan ensi vuonna myös tekemään.

taidelau_1528.jpg
Kova työ huipulle. Lahden nuorisopalveluiden kiipeily seinä

taidelau_1534.jpg
Teatterilavan esitykset houkuttelivat yleisöä