Elävät Kaupunkikeskustat ry julkisti suomalaisten kaupunkikeskustojen elinvoimatiedot toukokuussa. Elinvoima-asiantuntija, FM Martti Wilhelms on laskenut kaupunkikeskustojen elinvoiman 25 kaupunkikeskustasta. Mukava ovat: Tampere, Espoo, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kouvola, Pori, Joensuu, Lappeenranta, Hämeenlinna, Vaasa, Seinäjoki, Mikkeli, Salo, Kokkola, Hyvinkää, Savonlinna, Tornio-Haaparanta, Raahe, Kemi, Heinola, Pietarsaari, Kalajoki ja Mänttä-Vilppula.
Elinvoiman muutoskehitys yhden vuoden aikana on laskettu 14 kaupungista. Yhdeksän kaupunkikeskustaa on elinvoimaistunut, viisi kaupunkikeskustaa on laimentunut. Muutokset ovat keskiössä, ei suora vertailu eri kaupunkien välillä.
Noin puolet Suomen 50 suurimmasta kaupungista laskee nyt vuosittain elinvoimalukunsa. Tavoitteena on, että säännöllisessä elinvoimalaskennassa on mukana kaikki 50 Suomen suurinta keskustaa vuonna 2019. Kaupunkeja kiinnostaa, miten keskustansa kehittyy. Onko keskusta elinvoimaistumassa vai laimenemassa? Tulos vaihtelee kaupungeittain kertoen mm. erilaisten kehittämisinvestointien onnistumisesta sekä kaupungin maankäyttöpolitiikasta.
Alla tiivistelmä raportista.
Rautatienkatu Lahdessa toukokuussa 2014. (Kuva Sauli Hirvonen)
Käsitteitä
Elinvoimaluku on tärkein. Vuoden 2017 elinvoimalaskennassa sen keskiarvo kaupungeissa oli 3.00, joka on suhteutettu asukaslukuun.
SaFe-prosentti kertoo rakenteellisesta tasapainosta. Tavoitteena on, että kuumat yritykset eli lauantailiikkeet ja ravintolat olisivat enemmistönä. Kriittinen raja on, jos kuumia yrityksiä on alle 50 %.
BusRe–prosentti kertoo lauantailiikkeiden ja ravintoloiden suhteesta. Lauantailiikkeet ovat aina selvänä enemmistönä elinvoimaisessa kaupunkikeskustassa.
Black Hole -prosentti kertoo tyhjien liiketilojen osuuden. Tavoitteena on, että se olisi aina alle 10 %.
Menetelmät
Elinvoiman mittausmenetelmä (Allin Method) on suomalaisten keskustakehittäjien tuote. Keskeisintä on lauantaisin toimivien ”kuumien yritysten” kokonaismäärä, josta vähennetään tyhjät liikehuoneistot. Jo yhden tyhjän liiketilan täyttyminen nostaa elinvoimalukua (Vitality Index), joka on suhteutettu asukaslukuun. Näin voidaan vertailla kaupunkeja keskenään.
Keskustarakenteen ulkopuoliset kauppakeskukset sekä voimakkaat alakeskukset vaikuttavat elinvoimalukuun. Mitä elinvoimaisempi keskusta, sitä kestävämpi ekologisesti kaupunki on. Ja sitä pienempi koko kaupungin hiilijalanjälki on.
Johtopäätöksiä
Liiketilapainotetun nousuprosentin keskimääräinen muutos oli +1.9 %. Kaupunkikeskustat ovat keskimäärin vuoden aikana hiemaan elinvoimaistuneet.
Tyhjien liiketilojen määrän osuus on keskimäärin laskenut -1%, mutta se on edelleen keskimäärin korkea (11.2 %). Tavoite on, että tyhjien liiketilojen osuus olisi alle 10 %. Elinvoimalaskenta on yksinkertaisimmillaan tyhjien liiketilojen kehittymisen seurantaa.
Vuoden 2017 elinvoimamittauksessa näyttää, että kuumien lauantaiyritysten osuus keskustoissa on keskimäärin 51.8 %.
Lahti investoi toriparkkiin. Rakennustyömaa kesällä 2013. (Kuva Sauli Hirvonen)
Lahti
Lahden elinvoimaluku 2.781 on noussut hieman yhden vuoden aikana. Elinvoima on siten vahvistunut vuodessa +3.1 %.
Tyhjät liiketilat ovat täyttyneet. Vuodessa uusia ravintoloita on tullut 12 ja uusia arkiyrityksiä 14.
Keskustan ”kuumien yritysten” osuus on silti vielä hieman alle 50 % kokonaismäärästä, mutta suunta on nyt oikea. Sitä Lahdessa kannattaa seurata tarkasti tulevaisuudessa.
Tyhjien liikehuoneistojen osuus 12.2 %. Se on parantunut vuodessa +1.5 prosenttiyksikköä. Tämä myönteinen kehitys on suunnilleen samaa tasoa kuin Lahden vertailukaupungeissa esim. Jyväskylässä.
Liikehuoneistojen kokonaismäärä on keskustassa suuri, mutta kaupallisia toimintoja ravintoloineen on paljon myös keskustan ulkopuolella.
Lahden kaupalliset alakeskukset erikoisliikkeineen haastavat keskustan kauppapaikkakilpailuun.
Lahden keskusta hakee ihanteellista tasapainoa, jotta keskustan upeasta kaupunkimaisesta katutilasta saa parhaan elinvoimahyödyn nyt näyttävästi uudistettuine Aleksanterinkatuineen.
