Kotiseutu ja pienoisrautatiet

Pienoismallit ovat hyvä väline valottaa historiaa realistisesti. Historiallisessa museossa on useita pienoismalleja Lahdesta, mutta aiheeseen ovat tarttuneet myös alan harrastajat.

Lahtelainen rautatieharrastaja 
Esko Nikkanen on myös pitkänlinjan pienoisrautatieharrastaja. Lahtelaisittain mielenkiintoisia kohteita ovat hänen tekemänsä Mytäjäisten veturivarikon vesitorni, ratapihan asetinlaitintorni, Salpausselän seisakerakennus ja asemapäälliköntalo. Näiden mallien esikuvista ovat jäljellä vesitorni ja asemapäälliköntalo.

Alla kuvat Nikkasen tekemistä malleista.

Nikkasen malli vuonna 1954 valmistuneesta Mytäjäisten veturivarikon vesitornista. Mallissa on tornin pihalla aikoinaan kasvanut koivu sekä pistoraide, jossa moottoriresiina ja kiskoauto. Tornissa on ollut veturimiesten lepotilat ja Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tilat. Vuonna 2015 Senaatti-Kiinteistöt myi alueen rakennuksineen yksityiselle omistajalle, jonka jälkeen torni saneerattiin yksityisasunnoksi. (Kuva Sauli Hirvonen)

Nikkasen malli vuonna 1954 valmistuneesta Mytäjäisten veturivarikon vesitornista. Mallissa on tornin pihalla aikoinaan kasvanut koivu sekä pistoraide, jossa moottoriresiina ja kiskoauto.
Tornissa on ollut veturimiesten lepotilat ja Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:n tilat. Vuonna 2015 Senaatti-Kiinteistöt myi alueen rakennuksineen yksityiselle omistajalle, jonka jälkeen torni saneerattiin yksityisasunnoksi. (Kuva Sauli Hirvonen)

Asetinlaitetorni sijaitsi Lahden ratapihalla. Viipurista vapautunut kankiasetinlaite siirrettiin v. 1936 Lahteen. Purettu joskus 1980- Etualalla veturi Vv15.

Asetinlaitetorni sijaitsi Lahden ratapihalla. Viipurista vapautunut kankiasetinlaite siirrettiin v. 1936 Lahteen. Purettu joskus 1980-luvulla. Etualalla veturi Vv15. (Sauli Hirvonen)

Rakennus on valmistunut vuonna 1912. Piirustukset on laatinut 7.9.1912 Albert Leidenius. Sotien jälkeen talon koristeita karsittiin ja puutarhaa kutistettiin liikenneväylien tieltä. Asemapäällikön talo, sauna ja maakellari ovat kuitenkin jäljellä, samoin kuin muutamia Valtionrautateiden komeasta puisto-perinteestä muistuttavia vanhoja puita. Rakennus myytiin vuonna 2015 uudelle omistajalle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rakennus on valmistunut vuonna 1912. Piirustukset on laatinut 7.9.1912 Albert Leidenius.
Sotien jälkeen talon koristeita karsittiin ja puutarhaa kutistettiin liikenneväylien tieltä. Asemapäällikön talo, sauna ja maakellari ovat kuitenkin jäljellä, samoin kuin muutamia Valtionrautateiden komeasta puisto-perinteestä muistuttavia vanhoja puita. Rakennus myytiin vuonna 2015 uudelle omistajalle. (Kuva Sauli Hirvonen)

Vesijärven satamaradan varrella hiihtostadionin kohdalla pieni rautatieasemarakennus. Se valmistui vuoden 1938 hiihdon MM-kisoihin, ja purettiin n. 1970-80-luvun taitteessa. Nykyään rata päättyy seisakelaiturille, jota käyttää yhä mm. höyryjunat. Pienoismallissa seisakerakennus ja sen edessä höyryveturi Vr1 “Kana” työntää lumiauraa. (Kuva Sauli Hirvonen)

Vesijärven satamaradan varrella hiihtostadionin kohdalla pieni rautatieasemarakennus. Se valmistui vuoden 1938 hiihdon MM-kisoihin, ja purettiin n. 1970-80-luvun taitteessa. Nykyään rata päättyy seisakelaiturille, jota käyttää yhä mm. höyryjunat.
Pienoismallissa seisakerakennus ja sen edessä höyryveturi Vr1 “Kana” työntää lumiauraa. (Kuva Sauli Hirvonen)

Rakennusmateriaalina Nikkanen on käyttänyt perustuksissa balsapuusta tehtyä levyä, seinissä uritettua muovilevyä styreeniä (kauppanimi Evergreen), ikkunoiden ja ovien puitteissa muoviliuskoja, ikkunat ovat kirkasta muovilevyä. Tiiliraken-nusten tiilijäljitelmä myös myös muovilevyä. Pohjamaalaus tehty Spray-purkkimaalilla, pintamaalaukset siveltimellä.

Mallit ovat valmistuneet 2013-2015.

Salpausselän seisakerakennuksen mitat arvioitu valokuvien perusteella, koska piirustuksia ei ole ollut saatavilla. Varikon vesitornin, asetinlaitintornin ja asemapäällikön rakennuk-sen mitat saatu piirustuksista. Kaikista malleista piirretty piirustukset myös mittakaavaan 1:87.

Rakennukset ovat olleet esillä Toppa-roikan osastolla mm. Kätevä- ja Tekevä-messuilla Lahden Messuhallissa vuosina 2015-16.

Mallit ovat hyödynnettävissä, mikäli Topparoikka ry:n ns. kerhorata eli Vesijärven satama-aluetta esittävä mallia laajenetaan joskus Lahden rautatieaseman suuntaan.

Ajatuksena Nikkasella on ollut myös rakentaan Vesijärvenkadun varrella huoltoasemana (Esso) aikoinaan toimineen rakennuksen.

Toinen kohde on Vierumäen asemarakennus ja koko siihen liittyvä miljöö.

Teksti perustuu Esko Nikkasen haastatteluun.

 

Kotiseutu pienoisrautateissä
Sauli Hirvonen

Pienoisrautateiden dioraamat (maisemamallit) heijastelevat aina jotakin aikaa ja paikkaa. Malleilla voi olla historiallisia esikuvia, mutta usein ne voivat olla “vain” mielleyhtymiä paikoista joita ei ole, mutta joihin toisaalta samaistuu.

Yksityiskohta pienoisrautatiestä

Yksityiskohta Sauli Hirvosen tekemästä pienoisrautatiestä

Monesti pienoisrautateiden dioraamat huokuvat idyllistä harmoniaa ja ennakoivuutta. Ehkä ne osaltaan kertovat jonkinlaisen kadotetun ihannemaailman kaipuusta, joissa kaikilla on oma paikkansa. Alan kuvastoista poimituissa pienoisrauta-tiemaisemissa yhdistyvät historialliset oikeat esikuvat sekä omat mieltymykset ja muistikuvat. Jokaisella pienoisrautatieharrastajalla lienee tarkoitusperänsä, mitä töillään haluaa ilmentää.

Oma ns. kotiseutututkimukseni alkoi joskus 1980-90-taitteessa. Tähän antoi innoituksen rautatiet, joita Lahdessa oli runsaasti. Erityisesti 1990-luvun alun satama ja Ankkurin alue olivat jännittäviä kohteita. Teollisuustoiminta noilla seuduin oli juuri tuolloin loppunut, jäljellä olivat tyhjät teollisuusrakennukset sekä satamaan johtanut rautatie.

Niemestä Rauten teollisuuslaitokselle johtanut pistorautatie – Valko-Niemi-kapearautatien “perillinen” – oli myös miljööltään kiehtova, kulkihan se aivan keskustassa. Tästä pistoraiteesta on yhä nähtävillä merkkejä Kauppakadun varrella.

Samanlaista kiinnostusta koin Sopenkorven teollisuusaluetta kohtaan. Alueen omanlainen kerroksellisuus ja rosoisuus viehätti, ja yhä edelleenkin. Jos Lahdesta tehtäisiin film-noir-elokuva, se kuvattaisiin Sopenkorvessa.

Aikoinaan aloin rakentamaan saksa-laisten ja yhdysvaltalaisten (kuva) mal-lien mukaisia pienoisrautatiedioraamoja lähinnä niiden hyvän saatavuuden takia. Tavallaan rakensin vieraista elementeistä itselleni jotakin tuttua.

Hain vaikutteita, ehkä alitajuisestikin, asioista, joihin olin törmännyt lahtelaisessa rautatieympäristössä. Osa näistä asioista olivat jo kadonneet tai ehkä niitä ei koskaan ollutkaan, ne olivat vain omissa mielikuvissani.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 1/2017

Tornatorin alku ja loppu

Takana oleva punatiilinen Tornatorin tehdasrakennus purettiiin talvella 2016-17. Alueella säilyvät siilo, höyrykeskuksen piippu sekä huonekalutehtaan rakennus. Kuva on kesältä 2014. (Sauli Hirvonen)

Taustalla oleva punatiilinen Tornatorin tehdasrakennus purettiin talvella 2016-17. Alueella säilyvät siilo, höyrykeskuksen piippu sekä huonekalutehtaan rakennus. Kuva on kesältä 2014. (Sauli Hirvonen)

Lankarullien teollinen valmistus alkoi Suomessa 1870-luvun puolivälin jälkeen. Rullien raaka-aineeksi tarvittiin kovaa puuta, joksi esimerkiksi koivu soveltui hyvin. Koivua kasvoi runsaasti Pohjois-Euroopassa, joten rullien sorvaaminen siitä tuli edulliseksi.

Suomeen perustettiin lähes samanaikaisesti lankarullatehtaita Mäntsälän Kaukaalla, Käyhkäällä ja Sysmään. Kahden viimeisen toiminta loppui odotuksista huolimatta muutamien vuosi päästä, Kaukaan tehdas sinnitteli 1880-luvulle.

Wolter Ramsay oli kevääseen 1887 asti Kaukaan lankarullatehtaan palveluksessa, jolloin hän erosi perustaakseen uuden lankarullatehtaan. Tuolloin hän halusi hyötyä lankarullien kysynnän noususuhdanteesta, jota hän ei taloudellisesti pystynyt hyödyntämään Kaukaan tehtaalla. Mukaan hankkeeseen lähti Isak Alanco, joka oli toiminut mm. Sysmän rullatehtaan johtajana.

Ruukinpatruuna Wolter Ramsay kutsui maaliskuun seitsemänneksi päiväksi 1887 kokoon neuvottelukokouksen keskustelemaan uuden lankaruillatehtaan perustamiseksi Lahden rautatieaseman läheisyyteen.

Uuden tehtaan osakepääoma oli Wolffin ja Ramsayn sukujen käsissä, ensin mainitulla 162 osaketta 200:sta. Ramsay peri aikoinaan peri Taalin-tehtaan ruukin. Myöhemmin hän ajautui kuitekin vararikkoon. Ramsayn suvun varallisuus oli aikaisempien vararikkojen myös vähentynyt.  Wolffien varallisuus oli periytynyt Carl Gustav Wolffilta, joka oli aikoinaan ollut Suomen suurin laivanvarustaja.

Ramsay ehdotti uuden tehtaan paikaksi Vesijärven eteläpuolella sijaitsevan Lahden kauppalan lähiympäristöä. Paikan valinnassa pai-noivat kuljetusyhteydet: edellytyksenä kannattavalle tuotannolle olivat  hyvät yhteydet raaka-ainelähteiltä tehtaalle ja edelleen vientisatamiin.

Sopiva 32 hehtaarinen maa-alue löytyi Helkalan perintötalosta. Se ostettiin Erik Eriksonilta 3000 markalla. Tila oli ollut mm. nahkurinmestari (myöh. kauppalan poliisi) Henrik Rautellilla, joka oli saanut haltuunsa vuonna 1879 huutokaupassa puolet koko Helkalan tilasta.

Jo huhtikuussa 1887 päästiin aloittamaan tehdasrakennusten perus-tustyöt. Marraskuussa olivat valmiina mm. seuraavat rakennukset:
-kivinen 2-kerroksinen tehdasrakennus
-konttori ja tehtaanjohtajan asunto
-asuinrakennuskonemestaria ja konttoriapulaisia varten
-talli ja ajokaluvaja
-5 työväenasuntorakennusta
-erilaisia pesu- ja leipomotupia, ulkohuoneet sekä sauna

Yrityksen perustava kokous pidettiin syyskuussa. Samalla valittiin yhtiölle nimi. Esillä oli nimivaihtoehtoja jotka liityivät tehtaan sijaintipaikkaan Lahteen tai Helkalaan. Lopulta päädyttiin Tornatoriin, joka tarkoittaa sorvaajaa.

Joulukuussa 1887 aloitettiin rulla-aihioiden valmistus ja ensimmäiset myyntiin tarkoitetut rullat sorvattiin tammikuun 8. päivänä 1888.

Tehdasalueen myöhempiä vaiheita 

-Vuonna 1935 tehtaalla sattui suuri tulipalo, joka tuhosi puuvarastot
-Tornator fuusioitiin Enso-Gutzeitiin vuonna 1942
-Lankarullatehdas lopetettiin vuonna 1951
-Vuonna 1962 hallintoneuvosto päätti rakentaa aaltopahvi- ja laatikkotehtaan
-1960-luvun lopulla tuotantolaitokset jaettiin kartonki-, paperi- ja puuteollisuuteen, myöhemmin mukaan tuli pakkausryhmä
-Maaliskuussa 1980 loppui puuteollisuustuotteiden valmistus

Joulukuussa 2016 alueesta järjestettiin kaavamuutoksesta yleisötilaisuus, jossa kerrottiin tulevasta rakennusten purusta. Rakennukset purettiin vielä samaana talvena. Tilalle rakennetaan pääasiassa punatiilisiä asuinkerrostaloja. Vuonna 1888 valmistunut tehdasrakennus oli Lahden vanhin säilynyt teollisuuskäyttöön tarkoitettu rakennus. Osa rakennuksen tiilistä on tarkoitus säilyttää uusiokäyttöön. Samalla purettiin radan varressa olleet korjauspaja ja heloittamorakennus.

Vanhimmat säilyvät rakennukset:

-paikallisjohtajan asunto (valm. v. 1888)
-puusepäntehdas (1945)
-jätepuuvarasto (siilo)
-höyrykeskuksen savupiippu
-Hennalankadulla olevat vuonna 1945 valmistunut kerrostalo sekä vuonna 1946 valmistuneet asuinra-kennukset.

Lähteet:
Osakeyhtiö Tornatorin Lahden rullatehdas vuosina 1887-1952 (Pekka Lehonkoski)
Lankarullista pakkaustuotteisiin (Pekka Lehonkoski)

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 1/2017

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2016

PHtutkimusseuranvuosikirja16Päijät-Hämeen Tutkimusseuran laadukkaiden vuosikirjojen sarjaa jatkaa vuonna 2016 aiheena Salpausselkä. Kirja koostuu 12 artikkelista ja kirjan ovat toimittaneet Matti Oijala, Jukka Oksa, Ossi Nummela ja Heidi Andersson.

Kirjaan on saatu monipuolisesti erilaisia näkökulmia. Artikkelimääräisesti kirjassa käsitellään eniten asutusta, kylien ja taajamien muodostumista Salpausselälle. Tällaisia artikkeleita on neljä, mm. Saara Hakaste kirjoittaa Hollolan kylistä, Matti Oijalan tarkastelussa on kylät Vesijärveltä itäänpäin.

Lahtelaisittainkin asutushistoria on sikäli kiinnostava, sillä Lahden kylän muodostuminen on sidoksissa lähiympäristön muutoksiin. Ylinen Viipurintie mainittiin useassa artikkelissa, mutta aihe olisi ansainnut enemmänkin tarkastelua.

Rautateitä sivutaan kahdessa artikkelissa. Janne Ridanpää kirjoittaa rautateiden vaikutuksesta yleisellä tasolla. Mari Lakka kirjoittaa radanrakentajien kalmistoista.

Marja Huovila avaa Salpausselkä-nimeä, sen alkuperää ja sitä, mille tahoille se on antanut nimensä.

(Toim. huom. Lahdessa on Salpausselän seisake (lyhenne Sss), joka on rakennettu Salpausselkää halkovaan maaleikkaukseen. Seisake perustettiin vuoden 1938 MM-hiihtojen yhteyteen. Kuvaavaa onkin että Salpausselkä-niminen rautatie-liikennepaikka sijaitsee nimenomaan Lahdessa. Seisakkeen “Salpausselkä”-kyltti on edelleen tallessa, tosin ei alkuperäisellä paikallaan.)

Salpausselästä tulee mieleen puhtaat pohjavedet, ja aihe on useasti keskusteluissa myös ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Heidi Andersson kirjoittaa Salpausselkien pohjavedestä, sen muodostumisesta, oikeudellisesta asemasta ja suojelusta sekä pohja-vesien uhista.

Salpausselkä on toiminut myös dramaattisten tapahtumien näyttämönä: vuoden 1918 taistelut ovat Hannu Takalan aihe.

Vaikka usein lahtelaiset “omivat” Salpausselän itsellee, Kari Porra vertailee mielenkiintoisesti Lohjaa ja Lahtea, joissa molemmissa Salpaus-selkä on läsnä.

Monille meistä lahtelaisista Salpausselän eteläinen reunamuodostelma näyttäytyy itsestäänsel-vyytenä, mutta kirja herättelee meitä siihen, että meillä on jalkojemme alla geologinen ja historiallis-maantieteellinen aarreaitta, joka antaa loputtomasti tutkittavaa.

Salpausselän henki ja perintö elää Lahdessa vahvana.

Ulkoisesti kirja pysyy linjassaan kuten aiempina vuosina. Taitto on selkeää ja kannen tunnistettava grafiikka miellyttää silmää, mukavaa oivaltavuutta, kuten aiemmissakin kirjoissa.

Kaikkien aikojen Salpausselkä on erinomainen kirja. Se vahvistaa käsityksiä Salpausselästä, sen historiasta ja rikkaudesta, mutta kertoo myös runsaasti uutta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Hollolan Lahdessa 1/2017

Kalustesarjan kimpussa osa 8

Kalustesarjan rakentaminen on edennyt siihen pisteeseen, että voinen sanoa saaneni prototyypin valmiksi. Ideaverstaalla sain koottua jakkarat sekä pöydän kansilevyn. Lisäksi maalasin kansilevyn lopulliseen muotoon. Aivan pientä hienosäätöä kansilevyn maalipinta kaipaa, mutta oikeastaan käytettävyyteen kannalta niillä ei ole merkitystä, ainoastaan visuaalista.

Kuvia en vielä tässä vaiheessa julkaista, sillä haen kalusteryhmälle mallinsuojaa PRH:lta. PRH vaatii että ”tuotetta ei myös saa asettaa näytteille, eikä sitä saa muutenkaan julkaista millään tavalla ennen kuin rekisteröintihakemus on jätetty PRH:een.” Tosin hakemus on jo siis jätetty, mutta aion pantata kuvia vielä kunhan selviää saanko kalusteet esille johonkin. Se, että myönnetäänkö mallinsuoja, ratkennee kevään aikana.

Julkaisin tämän kirjoitussarjan ensimmäisen blogin 8. päivä lokakuuta 2013. Vaikka projekti on kestänyt jo lähes neljättä vuotta, ei se ole vielä valmis. Kuten mainitsin, ajatuksena on, että saisin prototyypin esille johonkin, ja vielä parempaa olisi, että joku taho ottaisi asiakseen jatkojalostaa kalusteita kaupalliseen käyttöön.
Katsotaan miten käy, olen avoin kaikille vaihtoehdoille.

 

Tie tähtiin – Lahden Ursa

Marko Kämäräinen

Kuva Marko Kämäräinen

Vierailimme Lahti-Seuran jäsenten kanssa tähtitornilla 17. päivä tammikuuta. Vastassa meitä oli Lahden Ursan tiedottaja Marko Kämäräinen. Ensin jäimme Pirttiharjun tähtitornin ensimmäiseen kerrokseen Ursan toimitilaan, jossa Kämäräinen piti esittelyn yhdistyksen toiminnasta sekä kertoi hieman harrastamisesta ja yleistietoa tähtitieteestä. Tämän jälkeen kiipesimme tornin huipulle, ja pääsimme ihailemaan maisemia ja laitteita. Vierailulle sattui pilvinen sää, joten tähdet jäi näkemättä. Katsoimme kuitenkin erästä maakohdetta eli mitä kaupungintalon kello näytti.
Kyselin vierailun jälkeen Kämäräiseltä tähtiharrastamisesta.

Miten päädyit harrastamaan tähtitaivasta?
— Äitini kysyi vuonna 1983 haluaisinko mennä käymään tähtitornilla. Siellä oli silloin muistaakseni avoimet ovet tai muuta esittelyä. Olin silloin 13-vuotias, ja liityin saman tien jäseneksi. Jossain vaiheessa pidin toiminnasta vähän paussia, mutta jatkoin aikuisiällä, ja tällä tiellä olen edelleen.

Mikä sinulle on tähtiharrastamisessa kiinnostavinta?
— Mahtavat etäisyydet, valonnopeus sekä avaruuden alkuperän selvittäminen öisin kaukoputken ääressä. Olen kuvannut seitsemän komeettaa sekä auringonpurkauksia, eli protuberansseja. Sain kuvattua kansainvälisen ISS-avaruusaseman ja lisäksi etsin uusia supernovia.

Minkälaiset puitteet Lahdessa on tähtien katselulle?
— Lahdessa on kaupungin läheisyyden takia vähän hankala harrastaa tähtienkatselua, puhumme ”valosaasteesta”. Kuitenkin tähtitornilla meillä on Suomen huipputason laitteet eli tietokoneohjattu Meade 16″ LXX 200 teleskooppi ja SBIG-kamera. Myös tornin historiallinen Väisälä-teleskooppi on edelleen käytössä.

Entä lähiympäristössä ja muualla Suomessa?
— Valosaaste on ongelmana muuallakin kaupunkien läheisyydessä. Orimattilan Artjärvelle Helsingin Ursa on rakentanut valosaasteettomaan ympäristöön maaseudulle ison havaintokeskuksen, jossa joskus kokoonnumme. Siellä on tähtien katselu huipussaan!

Minkälaista toimintaa Lahden Ursa järjestää?
— Ursa järjestää tähtitieteen näytöksiä Pirttiharjussa yleisölle ja jäsenilleen. Jäsenillemme järjestämme teemailtoja mahdollisimman usein, joissa aiheena esimerkiksi tähtivalokuvaus, avaruuslennot tai myrskybongaus. Teemme joskus retkiä muille tähtitorneille kuten em. Artjärven havaintokeskukselle tai yliopistojen tähtititieteen laitoksille. Lisäksi meillä on Lahden Ursan, Järvenpään Altair ry ja ja Helsingin Ursan välillä alkanut 2012 maaliskuussa ”Auringon moniaaltoalueen havaintoprojekti” -nimellä kulkeva yhteistyöprojekti.

Minkälaisia kohokohtia tähtitornissanne on koettu?
— Olemme kuvanneet 22 supernovaa. Niiden kuvaaminen on tähtiharrastajana vähän harvinaisempaa. Venuksen ylikulku on kuvattu vuosina 2004 ja 2012 onnistuneesti. Tapahtuma on mahdollista kuvata vasta 120 vuoden kuluttua uudelleen.

Mitä muuta tähtiharrastajat voivat tehdä pilvisellä säällä, kuten Lahti-Seuran vierailulla?
— Pilvisäällä jäsenilloissa katsomme videoesityksiä avaruustieteistä tai muutoin juttelemme kosmologiaa tai niitä näitä.

Miten tähtiharrastukseen pääsee mukaan?
— Ei tarvita erityisosaamista, esimerksi itse aikoinaan aloitin harrastuksen kiikareilla. Harrastuksen alkuun neuvotaan tähtitornilla. Mukaan toimintaan pääsee käymällä verkkosivuillamme ja täyttämällä jäsenhakukaavake.


Lahden Ursa on perustettu marraskuussa 1948 tähtitieteen harrastuksen edistämiseen. Tällä hetkellä Ursalla on jäseniä 150 henkilöä. Ursan logossa esiintyy Ison Karhun tähdistö 1600-luvun tähtikartasta Saksassa. Latinaksi se on Ursa Major, josta yhdistys saa nimensä. Pirttiharjun tähtitorni valmistui vuonna 1963 ja tornin lattian korkeus merenpinnasta 192,5 m.